Turvepeltojen käytön tiekartta vuoteen 2050

Abstract

Tässä työssä tuotettiin parhaimpiin saatavilla oleviin aineistoihin ja viime vuosien tutkimustuloksiin perustuen tiekartta vuoteen 2050 asti siitä, missä määrin turvepeltojen käyttö eri alueilla voisi muuttua, kun vastataan keskeisiin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin kotimaista elintarviketuotantoa vähentämättä. Viljelyksessä olevia turvepeltoja, joiden käytön muutoksiin tässä tutkimuksessa keskityttiin, on Suomen kasvihuonekaasuinventaarion mukaan Suomessa noin 270 000 ha. Työssä keskityttiin niihin turvepeltoihin, joilla turvekerroksen paksuus on yli 40 cm. Tuotannosta jo poistuneita turvepeltoja ei huomioitu. Turvemaannosten määrittämiseksi käytettiin uusinta MaaTu-tietokantaa sekä vuoden 2022 perus- ja kasvulohkorekisterin tietoja. Tuotantosuunnittain turvepeltoalojen jaottelua varten hyödynnettiin Ruokavirastosta saatua tietoa tilojen tuotantosuunnista, kasvulohkojen luomutietoja sekä maatilojen eläinmäärätietoja 2022. Lisäksi käytettiin tilakeskusten sijaintitietoja. Turvepeltojen vettämispotentiaali arvioitiin hyödyntämällä MaaTu-aineiston laskennan yhteydessä päivitettyä ’depth-to-water‘-indeksiä (DTW). Työssä muotoiltiin kaksi muutospolkua turvepeltojen tulevalle käytölle: ympäristötavoitteita painottava muutospolku ja tuotantomahdollisuuksia painottava muutospolku. Nämä muutospolut laadittiin Manner-Suomen 18 maakunnalle ja koko maalle vuoteen 2050. Ympäristötavoitteisessa muutospolussa turvepeltojen käyttöä muutettiin huomioiden ennen muuta ilmasto-, vesiensuojelu- ja luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet ja toimintaohjelmat, unohtamatta kuitenkaan maatilojen ja ruoantuotannon toimintaedellytyksiä. Tässä muutospolussa pyritään nostamaan pohjavedenpinta korkealle, 5–10 cm maan pinnan alapuolelle, noin 52 000 ha alalla, kun tähän soveltuvia turvepeltoja arvioitiin olevan runsaat 60 000 ha. Säätösalaojituksen keinoin tavoitellaan pohjavedenpinnan pitämistä noin 30 cm maan pinnan alla 25 000 ha alalla. Pysyvää nurmea, joka vastaa ennallistamistavoitteisiin mutta ei ilmastotavoitteisiin, viljellään 53 000 ha alalla. Yksivuotisten kasvien viljelyala turvepelloilla vähenee ympäristötavoitteita painottavassa muutospolussa vuoden 2022 noin 90 000 hehtaarista 33 000 hehtaariin. Intensiivisestä tuotannosta poistuu em. toimien seurauksena kolmannes turvepelloista eli 90 000 ha. Tämä edellyttää nykyistä selvästi enemmän taloudellisia kannustimia muutoksiin ja uudelleenjärjestelyjä osalla maatiloista, joilla monilla on siihen mahdollisuuksia, koska rehunurmia on Suomessa selvästi enemmän kuin rehuksi tarvitaan. Tuotantotavoitteita painottavassa muutospolussa pohjavedenpintaa nostetaan korkealle tasolle noin 24 000 ha alalla ja pysyviä nurmia viljellään 53 000 ha alalla. Pohjavedenpintaa säädellään säätösalaojituksen keinoin 40 000 ha alalla ja yksivuotisten kasvien viljelyalaa vähennetään 26 000 ha alalla. Näiden muutosten seurauksena intensiiviseen maataloustuotantoon käytettävissä oleva peltoala vähenee 26 000 ha samalla kun lisääntyvä säätösalaojitus voi parantaa satoja. Aineisto osoitti, että turvepeltoja käytetään keskimääräistä enemmän ja intensiivisemmin lypsy- ja nautakarjataloudessa. Jos turvepeltoja muutetaan korkean vedenpinnan kosteikoiksi, pysyviksi nurmiksi ja otetaan muuhun laajaperäiseen alhaisen lannoituksen ja satotason käyttöön, ja ellei tilalle saada kivennäismaalajia olevaa peltoa, se voi johtaa eläintiheyksien nousuun. Se on vältettävä asia tuotannollisten ja ympäristöriskien kasvaessa erityisesti kuivina ja märkinä vuosina. Siksi turvepeltojen käytön muutos tulee olla maltillinen kotieläintiloilla. Monilla viljatiloilla ja muilla kasvinviljelytiloilla on myös merkittävä osuus turvepelloista. Niiden käytön muutos voi olla mahdollista ilman merkittävää haittaa tuotannolle. Kaikkiaan turvepeltojen käyttöä on mahdollista muuttaa merkittävästi ja saavuttaa erityisesti typpikuormituksen vähenemistä turvepelloilta, jopa yli 30 % ympäristötavoitteisessa muutospolussa ja yli 20 % tuotantotavoitepainotteisessa muutospolussa. Kasvihuonekaasupäästöt turvepelloilta vähenevät em. muutospoluissa noin 28 % ja 17 %. Paikkatietoon perustuva arvio osoittaa, että vaikka tilojen väliset etäisyydet kasvavat maatilojen määrän vähentyessä, etäisyydet turvepelloille tilakeskuksista harvoin kasvavat niin pitkiksi, että merkittävää osuutta turvepelloista jäisi sen vuoksi viljelemättä. Arvion mukaan vain runsaat 4 000 ha (1,5 %) turvepeltoa jäisi etäisyyksien vuoksi viljelemättä vuoteen 2050. Turvepeltojen käytön muutos tulee toteuttaa käytössä olevilla ja käytössä pysyvillä turvepelloilla. Viljelijöille vapaaehtoisista turvepeltojen käytön muutoksista aiheutuvat aluetalousvaikutukset ovat todennäköisesti pieniä. Muutosten kannustimet ja niihin lisättävät resurssit antavat työmahdollisuuksia ja vaikuttavat myönteisesti mutta hyvin vähäisessä määrin aluetalouteen. Tärkeää on luoda viljelijöille aiempaa parempia ja hyväksyttäviä kannustimia turvepeltojen käytön muutoksiin. Tulosperusteisuutta tulee lisätä turvepeltojen politiikkaohjaukseen. Lisäksi tarvitaan ruokaketjun ja ruokateollisuuden vastuullisuusohjelmissaan luomia kannustimia, asiantuntija-apua ja muuta tukea viljelijöille turvepeltojen käytön muutoksiin sekä tuottavuuden parantamiseen niin turve- kuin kivennäismailla. Turvepeltojen vesienhallinta vaatii koulutusta eri tasoilla, ts. tarvitaan päteviä neuvojia, suunnittelijoita ja toteuttajia. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa ilmastotoimien suunnittelussa ja ennallistamisasetuksen toimeenpanon suunnittelussa erityisesti maakuntatasolla, jossa ei voitu tämän työn puitteissa mennä syvälle yksityiskohtiin. Keskeinen suositus onkin, että muutospolkuja osin hyödyntäen edetään tarkempaan maakunta- ja kuntakohtaisessa maankäytön suunnitteluun liittyen ennallistamisasetukseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.