Jukuri

Tervetuloa käyttämään Jukuria, Luonnonvarakeskuksen (Luke) avointa julkaisuarkistoa. Jukurissa on tiedot Luken julkaisutuotannosta. Osa julkaisuista on vapaasti ladattavissa. Luken muodostaneiden tutkimuslaitosten aikaisemmasta julkaisutuotannosta osan tiedot ovat järjestelmässä jo nyt ja kattavuus paranee jatkuvasti.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 2 / 2

Viimeksi tallennetut

Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat saalisvahingot 2024

Söderkultalahti, Pirkko; Rahikainen, Mika; Hellström, Ella
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus : 7/2026 (Luonnonvarakeskus, 2026)

Suomen kaupallisen kalastuksen saalis mereltä oli 72 miljoonaa kiloa vuonna 2024. Saaliin tuottaja-arvo oli lähes 36 miljoonaa euroa. Merialueella harjoitti kaupallista kalastusta 930 kalastajaa (luonnollista henkilöä tai yritystä). Kalastajista 168 ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä. Kalastajat ilmoittivat hylkeiden vaurioittaneen 148 tonnia pyydyksessä ollutta kalaa vuonna 2024. Siitä oli silakkaa 96 tonnia, siikaa 18 tonnia, kuhaa 11 tonnia, kuoretta 9 tonnia, ahventa 5 tonnia, lohta 4 tonnia, sekä muita lajeja 5 tonnia. Kalastajien ilmoittama hylkeiden vahingoittama kalan määrä oli 14 tonnia suurempi kuin edellisenä vuonna. Vahinkoja raportoitiin eniten (112 tonnia) Selkämeren-Merenkurkun alueelta, jossa kalastusta on eniten. Merimetsojen aiheuttamia saalisvahinkoja ilmoitti 50 kalastajaa. Ilmoitusten mukaan merimetsot turmelivat 34 tonnia kalaa, 11 tonnia enemmän kuin edellisenä vuotena. Siitä oli silakkaa 14 tonnia, kuoretta 11 tonnia, ahventa 8 tonnia sekä muita lajeja yhteensä 700 kiloa. Vahinkoja koettiin eniten, 21 tonnia, Selkämeren-Merenkurkun alueella, Saaristomeren-Ahvenanmeren alueella 9 tonnia, Suomenlahdella 2 tonnia ja Perämerellä 1,4 tonnia. Kalastajien ilmoittamien saalisvahinkojen määrä on vähentynyt tarkastelujaksolla 2010–2024, mutta myös kalastuksen määrä on vähentynyt. Läheskään kaikki kalastajat eivät pystyneet arvioimaan saalisvahinkojen määrää omissa pyydyksissään. Sanallisesti kuvailtujen saalisvahinkojen määrä arvioitiin olettaen, että ne olivat samansuuruiset kuin samassa pyyntiruudussa ja samalla pyyntimuodolla kalastaneilla vahinkomäärän ilmoittaneilla kalastajilla keskimäärin. Merialueen kaupalliselle kalastukselle aiheutuneiden saalisvahinkojen todellista määrää ei ole arvioitu. Saaliille aiheutuneiden vahinkojen ilmoittaminen on vapaaehtoista, ja on mahdollista, että kalastajien ilmoitusaktiivisuus on muuttunut, tai siinä on ajallista ja alueellista vaihtelua. Vahingoitetusta kalasta ei aina jää pyydykseen selvästi havaittavia jäännöksiä. Sen lisäksi, että hylkeet vaurioittavat saalista, ne myös aiheuttavat pyydysvahinkoja ja saattavat aiheuttaa muutakin haittaa kalastukselle, kuten läsnäolollaan karkottaa kaloja. Hylkeet voivat pakottaa kalastajan keskeyttämään tai lopettamaan kalastuksen, jolloin saalisvahinkoja ei aiheudu, vaikka kalastukselle aiheutunut haitta voi olla suuri. Saalista ja pyydyksiä vahingoittavien eläinten lisäksi kaupallisen kalastuksen kannattavuuteen, saaliisiin ja pyyntiponnistuksen määrään vaikuttavat muutkin tekijät. Niitä ovat esimerkiksi vaihtelut markkinatilanteessa ja kalan tuottajahinnassa, kalakantojen runsaudessa sekä kalastuskustannuksissa. Tietopohjan kattavuuteen liittyvien ongelmien ja saalisvahinkojen arvioinnin vaikeuden vuoksi tuloksiin liittyy epävarmuuksia, jotka on syytä huomioida tulosten jatkokäytössä.

Trends of ungulate species in Europe: not all stories are equal

Cerri, Jacopo; Chirichella, Roberta; Arnold, Walter; Bartoš, Luděk; Borowik, Tomasz; Carranza, Juan; Chianucci, Francesco; Csányi, Sándor; Ericsson, Göran; Heurich, Marco; Kojola, Ilpo; Mysterud, Atle; Pokorny, Boštján; Schmidt, Krzysztof; Šprem, Nikica; Vicente, Joaquín; Alagić, Ajša; Balčiauskas, Linas; Casaer, Jim; Cellina, Sandra; Done, Gundega; Find’o, Slavomír; Fonseca, Carlos; Gačić, Dragan; Melovski, Dime; Ozoliņš, Jānis; Papaioannou, Haritakis; Pusenius, Jyrki; Randveer, Tiit; Ruusila, Vesa; Saint-Andrieux, Christine; Veeroja, Rauno; Apollonio, Marco
Mammal research : 2 (Springer Nature, 2026)

Sustainable Preservation of Plant-Based Meat Analogues Using Distinct Conifer Needle Aqueous Extracts

Gaižauskaitė, Žydrūnė; Černauskas, Darius; Zabulionė, Aelita; Trakšelė, Lina; Korpinen, Risto; Almonaitytė, Karolina
Sustainability : 2 (MDPI, 2026)

The increasing demand for sustainable and clean-label foods has intensified the search for natural preservatives that are capable of replacing synthetic additives. In this study, an exploratory assessment of two distinct spruce needle aqueous extracts were conducted—an aqueous extract of Picea pungens (NWE-1) and an aqueous extract of Picea abies obtained after prior supercritical CO2 treatment (NWE-2)—and both were investigated as potential bioactive ingredients for plant-based meat analogues. Using UPLC–MS, both extracts were comprehensively characterized, revealing a diverse array of phenolic acids, flavonoids, and glycosides. Even though NWE-2 contained a broader range of bioactive compounds, NWE-1 exhibited superior antibacterial performance (total microbial count (TMC)—4.94 log CFU/g), effectively limiting microbial contamination and ensuring product stability for up to 16 days of storage below the typical spoilage threshold (6.0–7.0 log CFU/g). Sensory analysis indicated that the model plant-based meat analogue matrix tolerated up to 3% (w/w) inclusion of NWE-1 and 5% (w/w) inclusion of NWE-2 before significant degradation of flavor and overall acceptability occurred. By utilizing conifer needles as an underexploited side-stream biomass, this work offers an approach for the valorization of conifer needle material through combined green extraction and food application, contributing to circular and resource-efficient processing concepts. The study provides an exploratory perspective on the potential role of forest-derived resources in the development of natural preservatives and their possible contribution to more sustainable food preservation strategies within a circular bioeconomy framework.

Event-based wave statistics for the Baltic Sea

Björkqvist, Jan-Victor; Kanarik, Hedi; Tuomi, Laura; Niskanen, Lauri; Kankainen, Markus
State of the planet (Copernicus publications, 2024)

Contrasting pathways to tree longevity in gymnosperms and angiosperms

Brienen, Roel J. W.; Locosselli, Giuliano Maselli; Krottenthaler, Stefan; Gloor, Emanuel; Wrigley, Robyn; Voelker, Steven L.; Altman, Jan; Altmanova, Nela; Anderegg, Leander D. L.; Baliva, Michele; Barua, Deepak; Bazant, Vaclav; Black, Bryan; M. Brown, Peter; Ceccantini, Gregorio; DeRose, R. Justin; Villanueva Diaz, Jose; Di Filippo, Alfredo; Dolezal, Jiri; Duchesne, Louis; Earle, Christopher; Fibich, Pavel; Griesbauer, Hardy; Helama, Samuli; Klesse, Stefan; Korznikov, Kirill; Lindenmayer, David; Liu, Shuhui; Lopez, Lidio; Mencuccini, Maurizio; Nagel, Thomas A.; Pavlin, Jakob; Pederson, Neil; Piovesan, Gianluca; Restaino, Christina; Reich, Peter B.; Sauchyn, David; Schöngart, Jochen; Shaw, John D.; Smith, Dan; Sunny, Ron; Svoboda, Miroslav; Villalba, Ricardo; Wood, Lisa J.; Zhang, Chunyu
Nature communications : 1 (Springer Nature, 2026)

Tree longevity is thought to increase in growth-limiting, adverse environments, but a quantitative assessment of drivers of global variation in tree longevity is lacking. We assemble a global database of maximum longevity for 739 tree species and analyse associations between longevity and climate, soil, and species’ functional traits. Our results show two primary pathways towards long lifespans. The first is slow growth in resource-limited environments, consistent with the “adversity begets longevity” paradigm. The second pathway is through relief from abiotic constraints in productive environments. Despite notable exceptions, long-lived gymnosperms tend to follow the first path through slow growth in cold environments, whereas long-lived angiosperms tend to follow the second (“productivity”) path reaching maximum longevity generally in humid environments. For angiosperms, we identify two mechanisms for increased longevity under humid conditions. First, higher water availability increases species’ maximum tree height which is associated with greater longevities. Secondly, greater water availability increases stand density and inter-tree competition, limiting growth which may increase tree lifespan. The documented differences between gymnosperm and angiosperm longevity are likely rooted in intrinsic differences in hydraulic architecture that provide fitness advantages for gymnosperms under high abiotic stress, and for angiosperms under increased productivity or competition.