Ranskalaisen rakuunan pistokaslisäys

Abstract

Ranskalaisen rakuunan (Artemisia dracunculus var. sativa) pistokaslisäystä tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Piikkiössä vuosina 1993-99 ja tavoitteena oli kehittää hyvät menetelmät emokasvien hyötöön ja pistokkaiden juurrutukseen. Emokasvit vaativat kylmäkauden (1-5 °C) jatkaakseen kasvuaan maanalaisista silmuista. Kolmen kuukauden kylmäkäsittelyn jälkeen uudet versot kasvoivat lämpimässä kasvihuoneessa (18 °C) kuukauden kuluessa pistokasversoiksi. Tekovalon (150 W/m², suurpainenatriumlamput) antaminen tai kasvien pimentäminen ei nopeuttanut kasvua. Versojen hyötö onnistui hyvin luonnonvalossa tammikuun alusta lähtien, mutta kasvun ylläpito vuoden pimeimpänä aikana vaati lisävaloa ja 14 tunnin päivänpituuden. Juurtuneiden pistokastaimien latvaversojen leikkaus uusiksi pistokkaiksi mahdollisti jatkuvan taimituotannon. Pistokkaat juurtuivat paremmin kylmässä kasvihuoneessa (4-5 °C) pohjalämmöllä kuin 18 °C:ssa kasvihuoneessa ilman pohjalämpöä. Pistokkaat kasvatettiin kannellisissa tuuletusluukuin varustetuissa taimilaatikoissa (propagaattori). Kylmässä kasvihuoneessa saatiin pohjalämpöä käyttäen ihanteelliset lämpötilat pistokkaan juurtuvalle tyvelle ja yhteyttävälle versolle, juurrutusalustan lämpötila oli 22-24 °C ja ilman lämpötila 3-5 °C alempi. Kasvit pysyivät terveinä, juurten kasvu oli nopeaa ja juurtuminen oli tehokasta. Latvapistokkaat juurtuivat paremmin kuin välipistokkaat, mutta hitaammin juurtuvia välipistokkaita ei tarvinnut latvoa, mikä pienensi niiden kokoeroa. Kasvihormoni tehosti varsinkin välipistokkaiden juurtumista. Parhaimmat juurrutusolot olivat helmi-maaliskuussa, kun kevätaurinko ei vielä nostanut kylmän kasvihuoneen lämpötilaa. Pistokkaiden juurrutus kylmässä kasvihuoneessa lämpöalustalla on energiaa säästävä viljelytapa, joka nopeuttaa kasvullisesti lisättävien yrttien taimituotantoa.

Cutting propagation of French tarragon (Artemisia dracunculus var. sativa) was studied at the Agricultural Research Centre of Finland (MTT), Piikkiö, in 1993-99, the aim being to develop methods for forcing stock plants and rooting cuttings. Stock plants require a cool period at 1 to 5°C to continue their growth from underground buds. After a cool period of three months stock plants started to grow at the beginning of the year, when the temperature was raised to 18°C, and within a month they had produced shoots suitable for cuttings. Neither artificial lighting (150 W/m², high-pressure sodium lamps) nor etiolation improved shoot growth. Forcing the stock plants succeeded well in natural light from early January, but growth during the darkest time of the year requires artificial lighting and a 14-hour day. Continuous plant production is ensured by taking cuttings from rooted plantlets. The cuttings were rooted in plastic propagator boxes covered by transparent lids provided with ventilation holes. Rooting in a cool greenhouse at 4-5°C with bottom heat under the propagator was more successful than in a warm greenhouse at 18°C without bottom heat. In a cool greenhouse with bottom heat, the temperatures were ideal for the cuttings when the temperature of the substrate was 22-24°C and that of the air in the propagator box 3-5°C lower. The shoots remained healthy, the growth of roots was rapid and the rooting percentage was high. Apical cuttings had a higher rooting frequency than basal cuttings, but when basal cuttings were used, no topping of the plantlets was later necessary. Phytohormone increased the rooting percentage, particularly with basal cuttings. The best results in rooting French tarragon were obtained in February to March, when the sun did not raise the temperature too high. Rooting the cuttings by applying bottom heat in a cool greenhouse saves energy in plant propagation and accelerates the plant propagation of vegetatively propagated herbs.