Ranskalaisen rakuunan pistokaslisäys

Ranskalaisen rakuunan (Artemisia dracunculus var. sativa) pistokaslisäystä tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Piikkiössä vuosina 1993-99 ja tavoitteena oli kehittää hyvät menetelmät emokasvien hyötöön ja pistokkaiden juurrutukseen. Emokasvit vaativat kylmäkauden (1-5 °C) jatkaakseen kasvuaan maanalaisista silmuista. Kolmen kuukauden kylmäkäsittelyn jälkeen uudet versot kasvoivat lämpimässä kasvihuoneessa (18 °C) kuukauden kuluessa pistokasversoiksi. Tekovalon (150 W/m², suurpainenatriumlamput) antaminen tai kasvien pimentäminen ei nopeuttanut kasvua. Versojen hyötö onnistui hyvin luonnonvalossa tammikuun alusta lähtien, mutta kasvun ylläpito vuoden pimeimpänä aikana vaati lisävaloa ja 14 tunnin päivänpituuden. Juurtuneiden pistokastaimien latvaversojen leikkaus uusiksi pistokkaiksi mahdollisti jatkuvan taimituotannon. Pistokkaat juurtuivat paremmin kylmässä kasvihuoneessa (4-5 °C) pohjalämmöllä kuin 18 °C:ssa kasvihuoneessa ilman pohjalämpöä. Pistokkaat kasvatettiin kannellisissa tuuletusluukuin varustetuissa taimilaatikoissa (propagaattori). Kylmässä kasvihuoneessa saatiin pohjalämpöä käyttäen ihanteelliset lämpötilat pistokkaan juurtuvalle tyvelle ja yhteyttävälle versolle, juurrutusalustan lämpötila oli 22-24 °C ja ilman lämpötila 3-5 °C alempi. Kasvit pysyivät terveinä, juurten kasvu oli nopeaa ja juurtuminen oli tehokasta. Latvapistokkaat juurtuivat paremmin kuin välipistokkaat, mutta hitaammin juurtuvia välipistokkaita ei tarvinnut latvoa, mikä pienensi niiden kokoeroa. Kasvihormoni tehosti varsinkin välipistokkaiden juurtumista. Parhaimmat juurrutusolot olivat helmi-maaliskuussa, kun kevätaurinko ei vielä nostanut kylmän kasvihuoneen lämpötilaa. Pistokkaiden juurrutus kylmässä kasvihuoneessa lämpöalustalla on energiaa säästävä viljelytapa, joka nopeuttaa kasvullisesti lisättävien yrttien taimituotantoa.