Euroopan unionin ennallistamisasetusehdotuksen luontotyyppi- ja turvemaatavoitteiden vaikutukset Suomessa

Abstract

Arvioimme EU:n ennallistamislainsäädäntöehdotuksen artiklojen 4(1) ja 9(4) vaikutuksia Suomessa. Luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin keskittyvän artiklan 4(1) mukaan luontotyyppien heikentyneessä tilassa olevasta pinta-alasta tulee ennallistaa 30 % vuoteen 2030, 60 % vuoteen 2040 ja 90 % vuoteen 2050 mennessä. Arvioimme, kuinka suuria ennallistamispinta-aloja tämä tarkoittaa Suomessa ja mitkä ovat ennallistamisen toimenpidekustannukset. Artiklan 9(4) mukaan vuoteen 2030 mennessä turvepeltojen pinta-alasta tulee ennallistaa 30 %, josta neljäsosa tulee vettää. Vastaavat ennallistamistavoitteet vuosille 2040 ja 2050 ovat 50 % ja 70 % siten, että puolet pinta-alasta tulee vettää. Tavoitteisiin voidaan osin vastata ennallistamalla turvetuotantoalueita ja ojitettuja suometsiä. Arvioimme, kuinka paljon Suomessa on vettämiseen soveltuvia turvepeltoja ja miten suuri ennallistamistarve niihin kohdistuu. Lisäksi tarkastelemme jo suunniteltujen toimenpiteiden ennallistamispotentiaalia sekä arvioimme eri toimenpiteiden toteutettavuutta ja ruokaturvavaikutuksia. Arviomme mukaan luontotyyppien ennallistamistavoite tarkoittaa noin 2–6 miljoonan hehtaarin ennallistamista ja 13–19 miljardin euron kumulatiivisia toimenpidekustannuksia vuoteen 2050 mennessä. Suurimmat ennallistamistarpeet ovat kosteikkojen, metsien ja sisävesien luontotyypeissä. Suurimmat ennallistamiskustannukset ovat näiden luontotyyppiryhmien lisäksi mereisissä luontotyypeissä. Vuoden 2030 osalta ennallistamisen kustannusvaikuttavuus voidaan yli kaksinkertaistaa priorisoimalla luontotyyppejä toimenpidekustannusten, luontotyypin suhteellisen paraneman ja suojelutason avulla. Tekemiimme arvioihin sisältyy suuria epävarmuuksia. Pinta-ala-arvion suuri vaihteluväli johtuu etenkin suuresta tuntemattomasta pinta-alasta ja siitä, missä kunnossa sen oletetaan olevan. Kustannusten osalta epävarmuuksia aiheuttavat tarvittavat ennallistamistoimet. Vähän heikentyneillä alueilla voivat riittää arvioituja toimenpiteitä halvemmat ja yksinkertaisemmat toimet. Lisäksi yhden luontotyypin ennallistamistoimet voivat hyödyttää usean eri luontotyypin tilaa. Arviomme mukaan turvepeltoja tulee ennallistaa vuoteen 2050 mennessä 107 100–189 000 hehtaaria, josta 54 600–94 500 hehtaaria tulee vettää. Ennallistamis- ja vettämispinta-alaan vaikuttaa, kuinka iso osa tavoitteesta katetaan muussa käytössä olevalla turvemaalla. Paikkatietoanalyysimme perusteella Suomesta löytyy yli 100 000 hehtaaria vettämiseen soveltuvia turvepeltoja. Toistaiseksi on epäselvää, mitä Suomen CAP-suunnitelmassa olevia turvepelloilla tehtäviä toimenpiteitä voidaan pitää ennallistamisasetusehdotuksessa tarkoitettuina ennallistamis- ja vettämistoimina. On kuitenkin mahdollista, että vuodelle 2030 asetetut muut ennallistamistavoitteet kuin vettämistavoitteet ovat saavutettavissa jo suunnitelluilla maatalouden ympäristötoimenpiteillä, jos ne toteutuvat CAP-suunnitelman tavoitteiden mukaisesti. Sen sijaan vuodelle 2040 ja etenkin vuodelle 2050 asetettujen turvepeltojen vettämistavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan aiempia ilmastotavoitteita kunnianhimoisempia vettämistoimenpiteitä sekä viljelijöille taloudellisia kannustimia toimenpiteiden toteuttamiseksi. Lisäksi turvetuotannosta vapautuvien alueiden sekä ojitettujen suometsien vettämisellä voidaan vähentää turvepeltojen vettämistarvetta. Turvemaiden ennallistaminen ei annetun asetusehdotuksen vaikutusarviointien perusteella ja vuoteen 2050 ulottuvalla aikataululla todennäköisesti heikennä ruokaturvaa Suomessa, etenkin jos erilaiset joustomahdollisuudet ja alueelliset kohdentamismahdollisuudet turvemaiden vettämisen ja muiden ennallistamistoimien osalta käytetään. Turvemaavaltaisissa seutukunnissa, kunnissa ja yksittäisillä maatiloilla tuotannon ja tulojen lasku voi kuitenkin olla merkittävää ilman muita toimia. Ruokaturva ei kuitenkaan vaarannu, koska tuotanto voi lisääntyä toisaalla. Ennallistamisasetuksen toimet antavat mahdollisuuksia paitsi luonnon monimuotoisuuden edistämiseen, myös maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jolloin kotimaisen maa- ja metsätalouden kestävyys ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys paranevat. Ydinkohdat • Luontotyyppejä tulee ennallistaa noin 2–6 miljoonan hehtaaria, mikä maksaa yhteensä noin 13–19 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä • Sekä pinta-ala- että kustannusarvioihin sisältyy suuria epävarmuuksia • Turvepeltoja tulee ennallistaa vuoteen 2050 mennessä 107 100–189 000 hehtaaria, josta 54 600–94 500 hehtaaria tulee vettää • Turvepeltojen muut ennallistamistavoitteet kuin vettämistavoitteet voivat olla pääosin saavutettavissa jo käytössä olevilla maatalouden ympäristötoimenpiteillä • Maatalouskäytössä olevien turvemaiden ennallistaminen ei todennäköisesti heikennä ruokaturvaa Suomessa