Water baths for farmed mink: intra-individual consistency and inter-individual variation in swimming behaviour, and effects on stereotyped behaviour

Tutkimme turkistiloilla kasvatettavien minkkien (Mustela vison) uimakäyttäytymistä ja sen mittaamista, uimakäyttäytymisessä esiintyvää yksilöllistä vaihtelua sekä uimismahdollisuuden vaikutusta stereotyyppiseen käyttäytymiseen kolmessa erillisessä kokeessa. Minkit kasvatettiin kaikissa kokeissa yksin kotihäkeissään, joista niillä oli pääsy toiseen häkkiin, jossa oli 20,5 litran uima-allas. Kahdessa lyhytkestoisessa (10 vuorokautta) kokeessa tutkittiin yksilöllistä vaihtelua uimisen määrässä sekä nuorilla että aikuisilla naarasminkeillä. Yhdessä pitkäkestoisessa (4 kuukautta) kokeessa verrattiin käyttäytymistä nuorilla naarasminkeillä, joilla ei ollut ja joilla oli käytettävissään uima-allas. Käyttäytymisen analysoinnit tehtiin 24 tunnin videonauhoituksista, joita tehtiin lyhytkestoisissa kokeissa kaksi tai kolme kertaa ja pitkäkestoisessa kokeessa neljä kertaa. Yksilöiden väliset erot uimakäyttäytymisessä olivat suuria, mutta yksilöiden uimakäyttäytyminen ei kuitenkaan vaihdellut paljoa eri mittauskertojen välillä, ja minkkien uimamotivaatiota voidaankin siten mitata luotettavasti myös lyhytkestoisissa kokeissa (etenkin nuorilla eläimillä). Minkkien turkin mukana uima-altaasta poistuneen veden määrä oli melko luotettava uimisen määrän mittari. Samoin käyttäytymisseurannoissa kymmenen minuutin tarkkailuväli riitti melko luotettavan kuvan saamiseen vuorokautisesta kokonaisuintimäärästä. Pitkäkestoisessa kokeessa havaittiin, että uima-altaiden kanssa eläneillä minkeillä oli vähemmän stereotyyppistä käyttäytymistä kuin ilman uima-altaita eläneillä minkeillä. Tämä osoittaa, että uima-altaat saattavat vähentää yksin kasvatettujen nuorten minkkien turhautumista ja parantaa siten niiden hyvinvointia.