Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Kirjaudu
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite

Economic and environmental performance of alternative policy measures to reduce nutrient surpluses in Finnish agriculture

Lehtonen, Heikki; Lankoski, Jussi; Koikkalainen, Kauko (2007)

 
Tweet refworks
 
Avaa tiedosto
mtt-afs-v16n4p421.pdf (180.7Kt)
Lataukset 


Lehtonen, Heikki
Lankoski, Jussi
Koikkalainen, Kauko

Julkaisusarja
Agricultural and Food Science

Volyymi
16

Numero
4

Sivut
421-440


MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2007
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311234
Tiivistelmä
Tässä artikkelissa tarkastellaan maatalouden typpi- ja fosforiylijäämien vähentämiseen tähtäävien politiikkavaihtoehtojen tehokkuutta talouden ja ympäristön kannalta. Arvioitavat politiikkatoimenpiteet ovat: (i) typpilannoitevero, (ii) typpi- ja fosforitaseisiin perustuva, ravinneylijäämän pienentämiseen myönnettävä tuki, (iii) kansallisen tuen osittainen irrottaminen tuotannosta ja (iv) kansallisen tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta. Vaihtoehtoja analysoitiin Suomen maataloussektoria kuvaavalla dynaamisella ja alueellisella sektorimallilla (DREMFIA). Yksikään politiikkavaihtoehto ei ollut ympäristön kannalta tehokkain sekä typen että fosforin ylijäämän vähentämisessä. Kansallisen tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta vähensi eniten fosforiylijäämiä, kun taas ravinneylijäämän pienentämisestä maksettava tuki oli tehokkain typpiylijäämien vähentämisessä. Politiikkavaihtoehtojen taloudellista tehokkuutta arvioitiin käyttäen kriteerinä keskimääräisiä kustannuksia, joita viljelijälle koitui ravinneylijäämän vähentämisestä. Molemmat kansallisen tuen tuotannosta irrottavat vaihtoehdot olivat taloudellisesti selvästi tehokkaampia kuin varsinaiset ympäristöpolitiikan ohjauskeinot, eli typpivero ja ravinneylijäämän pienentämiseen myönnettävä tuki. Tutkimuksemme osoittaa, että ympäristöohjauskeinojen tehokkuus riippuu paljolti siitä, millaisessa maatalouspolitiikan kokonaisuudessa ne pannaan toimeen. Vastakkaissuuntaisten kannustimien vuoksi tuotantoon sidotut tulotuet heikentävät ympäristöohjauskeinojen tehokkuutta. Niinpä maatalouden tulotuet tulisi ensin irrottaa tuotannosta ja tämän jälkeen kohdistaa ympäristöohjaus tehokkaammin alueellisten ympäristöherkkyyksien mukaan. Kansallisen tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta johtaisi kuitenkin kotieläintuotannon selvään vähenemiseen toisin kuin muut tarkastellut vaihtoehdot. Ilman muuta ympäristöohjausta kansallisen tuen irrotus voi myös johtaa tuotannon ja ravinnetaseiden kasvuun vahvoilla tuotantoalueilla.
 
Collections
  • Agricultural and Food Science [531]
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste