Classification of acid sulphate soils of Finland according to Soil taxonomy and the FAO/Unesco legend
Yli-Halla, Markku (1997)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu Jukuriin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin/julkaisuun.
Yli-Halla, Markku
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science in Finland
Volyymi
6
Numero
3
Sivut
247-258
Agricultural Research Centre of Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
1997
Tiivistelmä
Suomessa luokitellaan happamiksi sulfaattimaiksi sellaiset maat, joissa kuivaamattomasta näytteestä mitattu maaprofiilin minimi-pH on alle 5 ja maan hapetus- pelkistyspotentiaali ensin nousee ja sitten laskee mentäessä maaprofiilissa alaspäin. Kansainvälisiä maaperän luokitusjärjestelmiä ovat FAOn/Unescon järjestelmä ja Yhdysvalloissa kehitetty Soil Taxonomy -järjestelmä. Jotta maa olisi sulfaattimaa, sen pH:n on oltava Soil Taxonomy-järjestelmässä alle 4,0 ja FAOn/Unescon järjestelmässä alle 3,5. Vaihtoehtoisesti pelkistyneessä maassa on oltava niin paljon sulfidia, että hapettuvan maan pH laskee alle e.m. raja-arvojen. Luokittelurajojen tarkoituksena on, että (happamiksi) sulfaattimaiksi nimettäisiin vain sellaisia maita, joissa on tai joissa voi kehittyä runsaasti happamuutta. Tällaiset maat voivat tuottaa ympäristöönsä merkittävää happamoittavaa kuormitusta. Tässä tutkimuksessa Limingasta, Ylistarosta ja Laitilasta otettuja happamia sulfaattimaita luokiteltiin kansainvälisten kriteerien mukaan. Maaprofiilien tutkimus osoitti, että maamme länsirannikolla esiintyy yleisesti Soil Taxononomy -järjestelmän Typic Sulfaquepts- ja Sulfic Cryaquepts- luokkiin ja FAOn/Unescon luokituksen Thionic Gleysols- luokkiin kuuluvia viljelymaita. Sellaiset Suomessa happamiksi sulfaattimaiksi nimitetyt maat, joiden pH on 4-5, eivät kansainvälisten kriteerien mukaan kuitenkaan ole happamia sulfaattimaita.