Feeding value of grass ensiled with absorbents assessed in growing lambs

Säilörehusiilojen täytön yhteydessä ruohon joukkoon lisättiin kerroksittain (50 kg/1000 kg rehua) absorbenteiksi puristeleikettä (melassoimaton leike), säilöleikettä (75 % melassileikettä ja 20 % vehnänlesettä), litistettyä ohraa ja melassileikettä. Säilöntäaineena käytettiin AIV II-liuosta sekä granuloitua muurahaishappovalmistetta tai säilöntäainetta ei käytetty lainkaan. Puristenesteen ympäristöä kuormittavaa vaikutusta selvitettiin mittaamalla, kuinka paljon absorbentit pidättivät puristenestettä sekä mikä oli puristenesteen kemiallinen hapenkulutus (COD). Säilö-rehujen maittavuutta, rehuarvoa ja sulavuutta tutkittiin kasvavilla karitsoilla. Vapaan säilörehuruokinnan lisäksi karitsat saivat soijaa 200 g eläintä kohti päivässä. Koko rehuannoksen sulavuus määritettiin käyttämällä happoon liukenematonta tuhkaa rehun sisäisenä merkkiaineena. Ympäristöystävällisin absorbentti-säilöntäainepari saatiin rehulla, joka valmistettiin granuloidulla muurahaishapolla ja absorbenttina käytettiin puriste-leikettä. Ohra ei sitonut puristenestettä lainkaan. Kokonaishapen kulutusta kasvattava tekijä oli selvästi absorbenttien ravinnepitoisuus ja ravinteiden liukeneminen puristenesteen mukana. Absorbenttien käyttäminen ei vaikuttanut rehuannoksen sulavuuteen. Parhain orgaanisen aineen sulavuus (80,8 %) oli rehulla, joka oli valmistettu granuloidulla muurahaishapolla ja jossa absorbenttina oli puristeleike ja huonoin (77,3 %) AIV II:lla valmistetulla kontrollisäilörehulla. Karitsat söivät eniten leikkeillä valmistettuja säilörehuja sekä kasvoivat niillä myös parhaiten. Kokeellisen granuloidun muurahaishappovalmisteen käyttäminen AIV II-liuoksen sijasta ei vähentänyt puristenesteen erittymistä, mutta se vähensi huomattavasti puristenesteen kemiallista hapenkulutusta sitoen siis ravinteita. Melassileike paransi säilörehun laatua ja vähensi puristenesteen eritystä verrattuna painorehuun, mutta se nosti puristenesteen kemiallista hapenkulutusta. Melassoimattoman puristeleikkeen käyttö absorbenttina osoittautui tuloksiltaan parhaimmaksi.