Feeding value of grass ensiled with absorbents assessed in growing lambs

Abstract

Säilörehusiilojen täytön yhteydessä ruohon joukkoon lisättiin kerroksittain (50 kg/1000 kg rehua) absorbenteiksi puristeleikettä (melassoimaton leike), säilöleikettä (75 % melassileikettä ja 20 % vehnänlesettä), litistettyä ohraa ja melassileikettä. Säilöntäaineena käytettiin AIV II-liuosta sekä granuloitua muurahaishappovalmistetta tai säilöntäainetta ei käytetty lainkaan. Puristenesteen ympäristöä kuormittavaa vaikutusta selvitettiin mittaamalla, kuinka paljon absorbentit pidättivät puristenestettä sekä mikä oli puristenesteen kemiallinen hapenkulutus (COD). Säilö-rehujen maittavuutta, rehuarvoa ja sulavuutta tutkittiin kasvavilla karitsoilla. Vapaan säilörehuruokinnan lisäksi karitsat saivat soijaa 200 g eläintä kohti päivässä. Koko rehuannoksen sulavuus määritettiin käyttämällä happoon liukenematonta tuhkaa rehun sisäisenä merkkiaineena. Ympäristöystävällisin absorbentti-säilöntäainepari saatiin rehulla, joka valmistettiin granuloidulla muurahaishapolla ja absorbenttina käytettiin puriste-leikettä. Ohra ei sitonut puristenestettä lainkaan. Kokonaishapen kulutusta kasvattava tekijä oli selvästi absorbenttien ravinnepitoisuus ja ravinteiden liukeneminen puristenesteen mukana. Absorbenttien käyttäminen ei vaikuttanut rehuannoksen sulavuuteen. Parhain orgaanisen aineen sulavuus (80,8 %) oli rehulla, joka oli valmistettu granuloidulla muurahaishapolla ja jossa absorbenttina oli puristeleike ja huonoin (77,3 %) AIV II:lla valmistetulla kontrollisäilörehulla. Karitsat söivät eniten leikkeillä valmistettuja säilörehuja sekä kasvoivat niillä myös parhaiten. Kokeellisen granuloidun muurahaishappovalmisteen käyttäminen AIV II-liuoksen sijasta ei vähentänyt puristenesteen erittymistä, mutta se vähensi huomattavasti puristenesteen kemiallista hapenkulutusta sitoen siis ravinteita. Melassileike paransi säilörehun laatua ja vähensi puristenesteen eritystä verrattuna painorehuun, mutta se nosti puristenesteen kemiallista hapenkulutusta. Melassoimattoman puristeleikkeen käyttö absorbenttina osoittautui tuloksiltaan parhaimmaksi.

Four absorbent materials incorporated into grass at ensiling were compared in terms of their effects on silage quality, effluent production, diet digestibility, ad libitum intake and growth of lambs. The materials used (50 kg t -1 grass) to retain silage effluent flow were molassed and unmolassed sugar beet shreds (MSBS, SBS), a commercial product (CP) based on MSBS (75%) and wheat bran (20%), and rolled barley (RB). With the exception of MSBS and a control (C2), all silages were ensiled with formic acid solution. Unmolassed sugar beet shreds were also ensiled with a granulated formic acid product (grFA). The silages were fed to 56 Finnish Landrace lambs for 21 days. Silage effluent retention rates were similar (1.44-1.55 kg kg -1 absorbent) for the sugar beet shred-based absorbents but zero for RB. The organic matter digestibilities of the diets were not affected (p>0.05) by the silage absorbent treatment. The digestibility of SBS silage was, however, improved by grFA as an additive. Silage intake was generally increased by absorbent inclusion, and was about 29% higher in lambs receiving silages treated with sugar beet shreds than in those receiving untreated silages. The daily growth rate of lambs was highest with the SBS treatment (124 g) followed by SBS ensiled with grFA (108 g) and MSBS (86 g); it was lowest with RB (36 g). With regard to effluent chemical oxygen demand, digestibility and silage intake, the use of SBS as an absorbent material is recommended by ensiling with either liquid or grFA.