Microbial protein synthesis, digestion and lactation responses of cows to grass or grass-red clover silage diet supplemented with barley or oats

Tutkimuksessa selvitettiin heinäkasvisäilörehun ja puna-apilapitoisen heinäkasvisäilörehun sekä ohran ja kauran vaikutusta pötsikäymiseen, ravintoaineiden virtaukseen ja sulatukseen sekä maitotuotokseen ja maidon koostumukseen. Säilörehut tehtiin nurminata-timotein ja puna-apilapitoisen (40 %) nurminata-timotein toisesta sadosta, joita lannoitettiin 90 kg N ha-1 heinäkasvi- ja 50 kg N ha-1 apilapitoiselle nurmelle. Rehut korjattiin kelasilppurilla ja säilöttiin AIV 2-happosäilöntäaineella (5,0 ja 5,6 l/t) torneihin. Koe toteutettiin neljällä pötsi- ja ohutsuolifistelöidyllä ayrshire-ensikolla 4 × 4 latinalaisena neliönä, jossa koeruokinnat olivat 2 × 2 faktoriaalisesti järjestetyt säilörehun ja väkirehun suhteen. Koejakson pituus oli 28 päivää. Lehmät ruokittiin yksilöllisesti tuotoksen mukaan siten, että ruokintataso ja ruokinnan karkearehu-väkirehusuhde (60:40) pysyivät samana koko kokeen ajan. Ohra ja kaura olivat yksinomaisena väkirehuna. Ravintoaineiden virtaus ohutsuoleen, ruokintojen sulavuus ja mikrobisynteesi määritettiin merkkiainemenetelmällä. Molemmat säilörehut olivat hyvälaatuisia. Raakavalkuaispitoisuus oli sama (160 vs. 159 g/kg ka), mutta puna-apilapitoisen säilörehun valkuainen oli hajonnut vähemmän ja sokeria oli enemmän kuin heinäkasvisäilörehussa. Pötsikäymisessä muodostuneiden rasvahappojen suhteissa ja rehuannoksen sulavuudessa ei ollut eroa säilörehujen välillä. Sen sijaan ei-ammoniakkitypen virtaus ohutsuoleen lisääntyi puna-apilapitoista säilörehua syötettäessä pelkkään heinäkasvisäilörehuun verrattuna. Tämä johtui lisääntyneestä mikrobitypen ja erityisesti rehuperäisen typen virtauksesta ohutsuoleen. Näin ollen rehutypen in vivo -pötsihajoavuus oli merkitsevästi pienempi apilapitoista säilörehua syötettäessä. Typen saanti oli kuitenkin lähes sama molemmilla ruokinnoilla, eikä typen kokonaissulavuudessa ollut eroa säilörehujen välillä. Lehmät myös tuottivat puna-apilapitoisella säilörehulla enemmän maitoa (1,2 kg/d), energiakorjattua maitoa, valkuaista ja laktoosia. Maidon rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudessa tai maitorasvan koostumuksessa ei ollut merkittäviä eroja säilörehujen välillä. Rehutypen hyväksikäyttö maitovalkuaiseksi oli hieman parempi puna-apilapitoista säilörehua syötettäessä verrattuna heinäkasvisäilörehuun. Säilörehujen ja viljaväkirehujen välillä ei ollut merkitsevää yhdysvaikutusta missään mitatussa tutkitussa muuttujassa. Kaura- ja ohraruokinnan välillä oli vain pieniä eroja pötsikäymisessä ja ei-ammoniakkitypen virtauksessa ohutsuoleen, mutta kauraruokinta huononsi rehuannoksen orgaanisen aineen ja kuidun sulavuutta. Kauraruokinnalla lehmät kuitenkin tuottivat enemmän maitoa (1.1 kg/d), energiakorjattua maitoa ja laktoosia kuin ohraruokinnalla, mutta maidon valkuaispitoisuus oli pienempi. Rehutypen hyväksikäyttö maitovalkuaiseksi oli myös hieman parempi kaura- kuin ohraruokinnalla. Lisäksi kaura lisäsi C18:0 ja C18:1 rasvahappojen osuutta maitorasvassa ja vähensi C10:0 C16:0 osuutta verrattuna ohraan. Puna-apilapitoisen säilörehun ja kauran edulliset vaikutukset ravintoaineiden hyväksikäytössä, maitotuotoksessa ja maitorasvan koostumuksessa puoltavat niiden käytön lisäämistä lypsylehmien rehuannoksissa.