Microbial protein synthesis, digestion and lactation responses of cows to grass or grass-red clover silage diet supplemented with barley or oats

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin heinäkasvisäilörehun ja puna-apilapitoisen heinäkasvisäilörehun sekä ohran ja kauran vaikutusta pötsikäymiseen, ravintoaineiden virtaukseen ja sulatukseen sekä maitotuotokseen ja maidon koostumukseen. Säilörehut tehtiin nurminata-timotein ja puna-apilapitoisen (40 %) nurminata-timotein toisesta sadosta, joita lannoitettiin 90 kg N ha-1 heinäkasvi- ja 50 kg N ha-1 apilapitoiselle nurmelle. Rehut korjattiin kelasilppurilla ja säilöttiin AIV 2-happosäilöntäaineella (5,0 ja 5,6 l/t) torneihin. Koe toteutettiin neljällä pötsi- ja ohutsuolifistelöidyllä ayrshire-ensikolla 4 × 4 latinalaisena neliönä, jossa koeruokinnat olivat 2 × 2 faktoriaalisesti järjestetyt säilörehun ja väkirehun suhteen. Koejakson pituus oli 28 päivää. Lehmät ruokittiin yksilöllisesti tuotoksen mukaan siten, että ruokintataso ja ruokinnan karkearehu-väkirehusuhde (60:40) pysyivät samana koko kokeen ajan. Ohra ja kaura olivat yksinomaisena väkirehuna. Ravintoaineiden virtaus ohutsuoleen, ruokintojen sulavuus ja mikrobisynteesi määritettiin merkkiainemenetelmällä. Molemmat säilörehut olivat hyvälaatuisia. Raakavalkuaispitoisuus oli sama (160 vs. 159 g/kg ka), mutta puna-apilapitoisen säilörehun valkuainen oli hajonnut vähemmän ja sokeria oli enemmän kuin heinäkasvisäilörehussa. Pötsikäymisessä muodostuneiden rasvahappojen suhteissa ja rehuannoksen sulavuudessa ei ollut eroa säilörehujen välillä. Sen sijaan ei-ammoniakkitypen virtaus ohutsuoleen lisääntyi puna-apilapitoista säilörehua syötettäessä pelkkään heinäkasvisäilörehuun verrattuna. Tämä johtui lisääntyneestä mikrobitypen ja erityisesti rehuperäisen typen virtauksesta ohutsuoleen. Näin ollen rehutypen in vivo -pötsihajoavuus oli merkitsevästi pienempi apilapitoista säilörehua syötettäessä. Typen saanti oli kuitenkin lähes sama molemmilla ruokinnoilla, eikä typen kokonaissulavuudessa ollut eroa säilörehujen välillä. Lehmät myös tuottivat puna-apilapitoisella säilörehulla enemmän maitoa (1,2 kg/d), energiakorjattua maitoa, valkuaista ja laktoosia. Maidon rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudessa tai maitorasvan koostumuksessa ei ollut merkittäviä eroja säilörehujen välillä. Rehutypen hyväksikäyttö maitovalkuaiseksi oli hieman parempi puna-apilapitoista säilörehua syötettäessä verrattuna heinäkasvisäilörehuun. Säilörehujen ja viljaväkirehujen välillä ei ollut merkitsevää yhdysvaikutusta missään mitatussa tutkitussa muuttujassa. Kaura- ja ohraruokinnan välillä oli vain pieniä eroja pötsikäymisessä ja ei-ammoniakkitypen virtauksessa ohutsuoleen, mutta kauraruokinta huononsi rehuannoksen orgaanisen aineen ja kuidun sulavuutta. Kauraruokinnalla lehmät kuitenkin tuottivat enemmän maitoa (1.1 kg/d), energiakorjattua maitoa ja laktoosia kuin ohraruokinnalla, mutta maidon valkuaispitoisuus oli pienempi. Rehutypen hyväksikäyttö maitovalkuaiseksi oli myös hieman parempi kaura- kuin ohraruokinnalla. Lisäksi kaura lisäsi C18:0 ja C18:1 rasvahappojen osuutta maitorasvassa ja vähensi C10:0 C16:0 osuutta verrattuna ohraan. Puna-apilapitoisen säilörehun ja kauran edulliset vaikutukset ravintoaineiden hyväksikäytössä, maitotuotoksessa ja maitorasvan koostumuksessa puoltavat niiden käytön lisäämistä lypsylehmien rehuannoksissa.

The study was conducted to evaluate effects of silage type (grass-red clover vs. pure grass) and grain supplement (oats vs. barley) on rumen fermentation, post-ruminal nutrient flows, diet digestion and milk production. Four primiparous Finnish Ayrshire cows fitted with cannulae in the rumen and duodenum were used in a 4 × 4 Latin square experiment with four 28-d experimental periods and 2 × 2 factorial arrangements of treatments. Using red clover-containing (40%) silage rather than pure grass silage had minor effects on rumen fermentation or diet digestion but increased non-ammonia nitrogen (N) flow in terms of increased flows of microbial and dietary N entering to the small intestine. This was reflected as a reduced ruminal N degradability on grass-red clover diets. Furthermore, grass-red clover diets in comparison to grass silage diets increased milk lactose concentration and yields of milk, protein and lactose. Feeding oats in replacement for barley had minor effects on rumen fermentation or post-ruminal non-ammonia N flows but reduced digestibility of organic matter and neutral detergent fibre in the diet. Using oats rather than barley increased yields of milk and lactose but reduced milk protein concentration. Oats also increased proportions of C18:0 and C18:1 in milk fat and reduced those of C10:0 to C16:0. It is concluded that inclusion of red clover and replacement of barley with oats in grass silage based diets have beneficial effects in dairy cow production.