Effect of supplemental vitamin E on the performance of growing-finishing pigs fed stored versus freshly harvested barley and on the storage stability and eating quality of frozen pork

Kasvatuskokeessa selvitettiin E-vitamiinilisäyksen (all-rac-a-tokoferyyliasetaattina) tarvetta ruokittaessa lihasikoja vastapuidulla, kuivatulla ohralla. Lisäksi selvitettiin, voidaanko tavanomaiseen rehuun lisätyllä runsaalla E-vitamiinimäärällä parantaa sianlihan pakastussäilyvyyttä ja syöntilaatua. Vastapuitu ja edelliskesänä puitu ohra olivat samaa Pohto-lajiketta, joita korjattaessa olosuhteet olivat hyvät. Koe aloitettiin kuukauden kuluttua ohran puinnista. Vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuus oli kokeen alussa 2,3 mg/kg pienempi ja lopussa 5,7 mg/kg suurempi kuin varastoidun ohran. Koe oli 2 × 4 faktoriaalinen. Kummastakin ohrasta tehtyihin seoksiin lisättiin E-vitamiinia 0, 40, 80 ja 160 mg/kg. Yhteensä 80 sikaa, joiden alkupaino oli keskimäärin 26,6 kg, jaettiin kahdeksaan ruokintaryhmään yksilöruokinnalle. Siat saivat rehua 1,2-2,8 ry/pv 15 viikon ajan. Jokaisen ryhmän viidestä siasta otettiin verinäytteet ennen kokeen alkua, 30 päivän kuluttua kokeen alkamisesta ja teurastuksen yhteydessä E-vitamiinin ja glutationiperoksidaasientsyymin aktiivisuuden määritystä varten. Samojen sikojen ruhoista otettiin kyljysnäytteet silavan E-vitamiinimääritystä varten ja jokaisen E-vitamiinitason 5 eläimestä kyljysnäytteet lihan pakastusvarastoinnin kestävyysmääritystä varten. Viimeksi mainitut näytteet olivat pakastettuina vakuumipakkauksissa (-18°C) 16 viikon ajan. Sulatuksen jälkeen ne siirrettiin päivänvalolampun alle (+8°C). Näytteistä määritettiin tiobarbituurihappoon reagoivat yhdisteet (TBARS) eli rasvan hapettumista kuvaava TBARS-luku päivänvaloon siirtopäivänä ja 3. ja 8. päivänä siirron jälkeen. Lisätty E-vitamiini paransi sikojen kasvua vain 40 mg/kg lisäystasolla. Eri ohrilla ruokittujen sikojen kasvu oli samanlainen. E-vitamiinilisäys lisäsi veren seerumin a-tokoferolipitoisuutta. Silavan a-tokoferolipitoisuus suureni myös rehuun lisätyn E-vitamiinin myötä. Vastapuidulla ohralla ruokittaessa silavan a-tokoferolipitoisuus oli hieman suurempi kuin varastoidulla ohralla ruokittaessa, johtuen ilmeisesti vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuuden kohoamisesta kokeen aikana. Sikojen plasman glutationiperoksidaasiaktiivisuus kohosi iän myötä, mutta väheni E-vitamiinipitoisuuden lisääntyessä rehussa teurastuksen yhteydessä otetussa näytteessä. Ilmeisesti lisääntynyt E-vitamiini yhdessä seleenin kanssa suojasi solukalvoja kuljetuksen ja teurastuksen aikana. Rehuun lisätyllä E-vitamiinilla ei ollut vaikutusta lihan pakastussäilyvyyteen, makuun, mureuteen eikä mehukkuuteen. Ruokittaessa sikoja vastapuidulla, hyvissä olosuhteissa korjatulla kuivatulla ohralla, riittää E-vitamiinilisäykseksi 40 mg/ry. Suuremmat lisäykset eivät parantaneet lihan pakastusvarastointikestävyyttä eivätkä syöntilaatua.