Tiiviin maan syväkuohkeutus
Alakukku, Laura; Elonen, Paavo (1997)
Alakukku, Laura
Elonen, Paavo
Julkaisusarja
Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A
Numero
30
Sivut
22 p. + 4 liitettä
Maatalouden tutkimuskeskus
1997
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-504-9
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-504-9
Tiivistelmä
Tiiviin maan rakennetta yritettiin parantaa mekaanisella syväkuohkeutuksella 17 kenttäkokeessa eri puolilla Etelä-Suomea. Koelohkot olivat kivennäismailla. Seitsemässä kokeessa selvitettiin maan kosteuden vaikutusta kuohkeutustulokseen. Näissä kokeissa syväkuohkeutettiin sekä kasvuston peitossa ollutta maata että kesantoa (tai kynnöstä), jonka oletettiin olevan edellistä kosteampaa. Pääosa kentistä perustettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Maa kuohkeutettiin Koelbe-Gmeinder -yhtiön valmistamalla TLG12-syväkuohkeuttajalla, jossa oli aktiivisesti maata kuohkeuttava kaksoisterä. Kokeissa työsyvyys oli 70 - 80 cm. Koealat kuohkeutettiin mahdollisimman kohtisuoraan imuojia vasten. Kuohkeutusta seuranneena keväänä määritettiin muokkauskerroksen kosteus ennen toukotöitä. Syväkuohkeutuksen satovaikutusta seurattiin kolmen kasvukauden ajan. Ensimmäisenä vuonna kuohkeutuksen jälkeen viljeltiin perunaa ja rypsiä kumpaakin yhdellä koekentällä. Muuten koepaikoilla viljeltiin sokerijuurikasta ja viljoja. Syväkuohkeutus ei vaikuttanut merkittävästi muokkauskerroksen kevätkosteuteen. Se huononsi kuitenkin maan kantavuutta monin paikoin merkittävästi. Kolmen kuohkeutusta seuranneen vuoden aikana kenttäkokeista korjattiin yhteensä 43 koesatoa. Näiden tulosten mukaan syväkuohkeutus ei vaikuttanut merkittävästi juurikasvien tai viljojen sadonmuodostukseen. Keskimäärin syväkuohkeutetun ja kuohkeuttamattoman koejäsenen satojen välinen ero oli 1 prosenttiyksikkö. Syväkuohkeutuksen onnistuminen edellyttää, että maa on kuivaa koko työsyvyydessä. Kuohkeutustulokseen vaikuttikin todennäköisesti se, että maa ei kuivunut kuohkeutuskesänä kunnolla. Lisäksi osa kenttäkokeista jouduttiin kuohkeuttamaan myöhään syksyllä, jolloin runsaat syyssateet olivat kastelleet maan. Myös maan tiivistyminen uudelleen kuohkeutuksen jälkeen vaikutti joissakin kenttäkokeissa satotuloksiin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että mekaaninen syväkuohkeutus kalliina ja epävarmana menetelmänä tuskin kannattaa. Jatkotutkimuksissa olisikin selvitettävä maan rakenteen muokkaamista biologisten prosessien avulla, kun viljelymenetelmä ja -kierto on suunniteltu kyseisten prosessien toimintaa tehostavaksi.