Kurjenkellon ja päivänkakkaran kilpailukyky punanatapohjaisilla kedoilla
Kaunisto, Anja (1997)
Kaunisto, Anja
Julkaisusarja
Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A
Numero
21
Sivut
29 p. + 5 liitettä
Maatalouden tutkimuskeskus
1997
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-488-3
http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-488-3
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin kahden kukkakasvin, kurjenkellon (Campanula persicifolia L.) ja päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare Lam.) kilpailukykyä punanatapohjaisessa (Festuca rubra L.) nurmessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli tarve selvittää viherrakentamiseen sopiva heinä-kukkakasvi suhde. Heinät ja kukkakasvit kilpailevat yhteisistä resursseista. Nopeakasvuisemmat heinät saattavat tukahduttaa kukkakasvien taimet, jos heinä on kylvetty liian tiheäksi. Tutkimukseen valittiin pohjaheinäksi punanata, koska se on viherrakentamisessa yleisesti käytetty laji. Punanatalajikkeita otettiin mukaan kaksi kasvutavaltaan eroavaa kotimaista jalostetta: lyhytrönsyinen 'Juliska' ja rönsytön 'Näpsä'. Punanataa kylvettiin koealueelle koneellisesti kylvötiheydellä 5 kg/ha. Päivänkakkaran ja kurjenkellon taimet esikasvatettiin ja istutettiin, jotta kukkakasvin taimia saatiin haluttu määrä koeruutuihin. Kurjenkellon taimia istutettiin 25, 50, 75 tai 100 ja päivänkakkaraa 25, 50 tai 75 taimea/ neliömetrin osaruutu. Rikkakasvit hävitettiin torjunta-aineella tai kitkemällä. Ensimmäisenä vuonna kukkakasvit eivät kehittyneet taimivaihetta pidemmälle, eikä kilpailun vaikutusta voitu vielä tutkia. Toisena kasvukautena päivänkakkara ja punanata kasvoivat hyvin, mutta kurjenkello kehittyi heikosti. Kilpailua havainnoitiin mittaamalla ruuduista heinän ja kukkakasvien korkeudet, arvioimalla niiden peittävyydet sekä punnitsemalla kuivabiomassat. Kurjenkelloruuduissa näkyi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain heinää. Päivänkakkararuuduissa kukkakasvin peittävyys oli useimmiten yli 90 %, joten heinän peittävyys jäi alhaiseksi. Päivänkakkaralla osaruuduissa, joihin oli istutettu 50 tai 75 tainta, lajinsisäinen kilpailu rajoitti yksilöiden kasvua. Tämän perusteella 25 tainta neliömetrillä on päivänkakkaralla riittävä tiheys rehevällä kasvualustalla. Kurjenkello ei menestynyt kilpailussa edes suurimmalla kasvimäärällä/m2. Jos kurjenkelloa halutaan käyttää viherrakennuskohteessa, taimia ei kannata kylvää eikä edes istuttaa tiheään heinänurmeen. Punanatalajikkeiden kilpailukyvyissä ei ollut eroa.