Rakennettujen jokien vaelluskalakantojen hoitotoimenpiteet : Sateenvarjo III -hankkeen loppuraportti

Abstract

Tämä raportti keskittyy vuosina 2019–2023 toimineen Sateenvarjo III -hankekokonaisuuden aikana saatuihin toimenpiteisiin ja tuloksiin. Hankkeessa selvitettiin lohikalojen alas- ja ylösvaellusta, kehitettiin ja testattiin PIT-seurannan toimivuutta sekä tuotettiin uutta tietoa järvilohen ja taimenen sekä vaellussiian lisääntymismahdollisuuksista. Iijoen Haapakosken kelluva ohjausaita toimii keskimäärin hyvin lohismolttien ohjauksessa. Ohjausaidan toiminta heikentyi hieman joen kokonaisvirtaaman laskiessa, jolloin smoltit kohtasivat ohjausaidan useammin lähempänä voimalaitosta ja lisäksi todennäköisyys aidan alittamiselle kasvoi. Alasvaellusväylän sisäänkäynti ei vielä toimi toivotulla tavalla. Oulujoen Montan voimalaitoksen alakanavan kolmiulotteinen virtausmallinnus erilaisilla tuntikohtaisilla kokonaisvirtaaman ja turbiinien käyttöyhdistelmillä havainnollisti alakanavan virtausolojen haasteellisuuden kalojen uintiympäristönä. Ensimmäistä kertaa alakanavan olosuhteissa käytetyn akustisen merkittyjen lohien seurantajärjestelmän avulla saatiin tarkkoja lohien sijainti- ja liikkumistietoja koko alakanavan alueelta erilaisissa virtaamaolosuhteissa. Pääosa lohien nousuista alakanavaan tapahtui tilanteissa, joissa virtaaman muutokset olivat tasaantuneet muutaman tunnin ajan ennen nousun aloitusta. Oulujoen alajuoksulle kehitetty PIT-seurantajärjestelmä yhdessä Merikosken kalatien kertyvien aineistojen perusteella vaikuttaa toimivalta menetelmältä Oulujoen istutusten tuottavuuden seurantaan. Samantyyppistä PIT-asetelmaa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää myös muiden Perämeren rakennettujen jokien seurannoissa, esim. Ii- ja Kemijokisuulla. Ala-Koitajoella pieni virtaama (4–6 m3/s) ja runsas petokalakanta eivät mahdollista alkuunkaan järvilohen luontaisen elinkierron turvaavaa smolttituotantoa huomattavasta ylisiirrettyjen emokalojen määrästä huolimatta. Nykytilassaan Ala-Koitajokea voitaisiin käyttää säilytysviljelyä tukevana poikashautomona (so. luonnossa syntyneiden poikasten siirrot emokalakasvatukseen), mutta kohteen pidempiaikainen kehittäminen vaatii todennäköisesti merkittävää ympärivuotista virtaaman lisäystä. Lieksanjoella ylisiirretyt järvilohen ja -taimenen emokalat pysyivät pääsääntöisesti pääuoman kunnostetuilla lisääntymisalueilla, mutta luonnonkudusta syntyneiden poikasten tiheydet ovat olleet valtaosin vaatimattomia. Järvilohismolttien pyydystettävyys Pankakosken kiinniottolaitteella oli keskimäärin 11 prosenttia. Valtaosa smolteista läpäisi voimalapadon joko turbiiniaukkojen tai tulvaluukkujen kautta. Kiinniottolaitteen tehokkuutta voitaisiin parantaa jatkossa ohjainaidalla. Yksivuotiaiden järvilohenpoikasten istuttaminen Lieksanjoen yläjuoksun koskialueille voisi olla varteenotettava kannanhoidollinen menetelmä olettaen, että kiinniottolaitteen houkuttelevuutta saadaan kehitettyä ja smolttipyyntiä merkittävästi tehostettua. Sekä järvilohen että taimenen emokalat löysivät uintireitin Laurinvirran alueelle ja hyväksyivät sen kunnostetut kutualueet (so. alueelta on löytynyt runsaasti molempien lajien kutukaivantoja), mutta alueella syntyvät poikasmäärät ovat heikkoja todennäköisesti voimakkaiden ja toistuvien, pääsääntöisesti Kuurnan voimalakoneistojen uusimisesta johtuvien ohijuoksutusten vuoksi. Jatkossa ylimääräiset juoksutukset tulisi olla hallittavissa, mikäli poikastuotantoa alueella halutaan saada käynnistettyä. Rakennetuista vesistä Oulujoessa arvio vaellussiian luonnonlisääntymisestä on suurin. Oulujoen vaellussiian luontaisen poikastuotannon mediaanin arvioitiin olevan vuonna 2020 noin 2,1 miljoonaa siianpoikasta (95 % luottamusväli 0,08–21,4 miljoonaa). Sekä Oulu- että Iijoessa on edellytykset vaellussiian luontaiselle lisääntymiselle. Lähes kaikki Iijoen vaellussiiat kertyvät Raasakan voimalaitoksen alapuolelle ennen kutua. Joessa siikojen kuolevuus on korkea, ja mereen pääsi palaamaan vain pieni osa siioista kudun jälkeen. Vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin edellyttää tyypillisesti useita rinnakkaisia tukitoimenpiteitä, joten laajuudestaan huolimatta tutkimusaiheita jäi toteutettavaksi tulevissakin hankkeissa.