What explains the widening gap between the retail and producer prices of food?

Abstract

Monissa empiirisissä tutkimuksissa Euroopassa ja USA:ssa on havaittu kasvava ero elintarvikkeiden vähittäismyyntihintojen ja tuottajahintojen välillä. Sama koskee useita eri elintarviketuotteita. Tämä ero, eli niin sanottu hintamarginaali, koostuu maataloustuotteiden hintoihin lisättävistä keräily-, jalostus-, kuljetus- ja vähittäismyyntikustannuksista. Hintamarginaalia käytetään yleisesti elintarvikejalostuksen ja kuljetuspalveluiden suorituskyvyn mittarina. Tuottajaryhmät, kuluttajajärjestöt sekä maatalouspolitiikan toimijat vetoavat tavallisesti juuri hintamarginaalilukuihin esitellessään näkemyksiään elintarvikeketjun tehokkuudesta Tässä tutkimuksessa tarkastellaan hintamarginaalien kasvun mahdollisia syitä ja merkityksiä Suomen näkökulmasta. Ilmiölle on löydettävissä kuusi mahdollista selitystä. 1) Yksi selittävä tekijä hintamarginaalien kasvuun on jalostusasteen nousu valmisruokien ja puolivalmisteiden kasvaneen kulutuksen myötä. Samalla kun entistä pidemmälle jalostettujen tuotteiden kulutus kasvaa, alkutuotannon osuus niiden vähittäishinnasta pienenee. 2) Elintarvikehygienian tiukempien standardien käyttöönotto on omalta osaltaan lisännyt elintarviketeollisuuden ja vähittäismyyntisektorin kustannuksia. Myös nämä kustannukset nostavat kuluttajahintoja ja pienentävät tuotteiden alkutuotantoarvon osuutta. 3) Elintarvikkeiden vähittäismyyntihintojen koostumisessa alkutuotannon osuus pienenee myös siksi, että kustannukset ja tuottavuus kehittyvät eri tavoin elintarvikeketjun eri osissa, kuten maataloustuotannossa, elintarvikejalostuksessa ja vähittäismyyntisektorilla. Maatalouden pitkään jatkunut tuottavuuden kasvu on laskenut tasaisesti maataloustuotteiden reaalihintoja. 4) Myös harjoitettavalla maatalouspolitiikalla on vaikutuksensa hintamarginaalien kehitykseen. Maataloustuen seurauksena kuluttajahintojen tuottajaosuus saattaa laskea, vaikka tuottajan osuus elintarvikkeiden yhteiskunnallisista kokonaiskustannuksista pysyisi vakaana. 5) Maataloustuotemarkkinoiden ja elintarviketukkukaupan kansainvälinen avautuminen on myös osaltaan vaikuttanut hintamarginaalien kehitykseen, vaikka vähittäiskauppa onkin pysynyt paikallisena. Elintarvikeketjussa vähittäiskauppiaiden neuvotteluasema on vahvistunut verrattuna kotimaisen maatalouden tai elintarviketeollisuuden toimijoiden asemaan. Kotimaiset tavarantoimittajat kilpailevat ulkomaisten toimittajien kanssa hyllytilasta vähittäismyyntimarkkinoilla. 6) Markkinavoimien hyväksikäytöllä saattaa myös olla merkitystä hintamarginaalien kasvuun. Suuret vähittäismyyntiketjut ovat lisänneet ostovoimaansa fuusioiden ja yrityshankintojen avulla sekä hyödyntämällä kansainvälisiä osto-organisaatioita ja kaupan omia tuotemerkkejä. Tämä on saattanut vaikuttaa johtavan markkina-aseman väärinkäyttöön. Ilmiö ei ole rajoittunut elintarvikkeiden vähittäismyyntiin, vaan myös elintarvikkeita jalostava teollisuus voi käyttää ostajan voimakasta asemaa hyväkseen. Tämän tutkimuksen empiirisen analyysin mukaan kansainvälisen kaupan vapautuminen, tuottavuuskehityksen erot elintarvikeketjun eri osissa sekä lisääntyneet elintarvikehygienian kustannukset ovat tärkeimmät vaikuttajat hintamarginaaleissa havaittuihin kehityslinjoihin. Kattavamman empiirisen todistusaineiston kokoamiseen tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustyötä.

The widening margin between the retail and producer prices of food has been documented in numerous empirical studies both in Europe and in the USA for many different food products. This paper explores the possible reasons for this phenomenon, with emphasis on the situation in Finland. Six conceivable explanations are recognized: 1) increased degree of processing, 2) better food hygiene, 3) differences in productivity growth across sectors, 4) agricultural policy reforms, 5) international trade, and 6) imperfect competition. In this paper each of the hypotheses is assessed in light of the available empirical evidence.