Etelänjauhiaisen suoja-alueen kustannushyötyanalyysi

Abstract

Erityisesti luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot sekä ihmisten ja ympäristön terveys ovat alttiina vierasperäisille taudeille ja tuholaisille. Kansainvälisen turismin, liikenteen ja kaupan kasvaminen sekä muutokset ilmasto-olosuhteissa lisäävät riskiä yhä useampien eksoottisten lajien ja tautien leviämisestä myös Suomeen. Samalla oma haavoittuvuutemme muuttuu esimerkiksi tuotannon keskittyessä ja tullessa entistä intensiivisemmäksi. Haitallisen lajin invaasio tai taudin epidemia Suomessa voi aiheuttaa erilaisia kustannuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi tuotannolliset tappiot, torjunta- ja riskinhallintakustannukset, kuluttajavaikutukset (hintamuutokset), epäsuorat markkinavaikutukset (ulkomaankauppa ja muut sektorit) sekä ympäristö-, terveys- ja kulttuurivaikutukset. Bioturvallisuuspolitiikan haasteet Suomessa ovat samat kuin muuallakin: on huolehdittava ainakin elintarviketurvallisuudesta, ihmisten terveydestä, ruoan tuotannon huoltovarmuudesta sekä ympäristömme elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta. Tämän maa- ja metsätalousministeriön MTT:n taloustutkimukselta tilaaman selvityksen tavoitteena on arvioida etelänjauhiaisen (Bemisia tabaci) suoja-alueen kustannuksia ja hyötyjä. Selvityksessä tarkastellaan kustannushyötyanalyysin keinoin politiikkatoimenpiteitä siten, että verrataan suoja-aluepolitiikan kustannuksia niihin kustannuksiin, joita mahdollisesti syntyisi jos suoja-alueesta luovuttaisiin ja etelänjauhiainen pääsisi maahan. Tuloksia tarkastellaan kokonaisuutena yhteiskunnan näkökulmasta (kaikkien toimijoiden vaikutusten summa), mutta tulokset on myös esitetty jaettuina hallinnon sekä tomaatin, kurkun ja joulutähden tuottajien kustannuksiin. Skenaariosta riippuen suoja-alueen hyötykustannussuhde 30 vuoden aikana torjunnan keskiarvokustannuksilla laskettuna on välillä 0,93-1,99. Toisin sanoen skaalan alapäässä suoja-alueesta luopuminen tulisi noin 7 % edullisemmaksi kuin sen ylläpitäminen, ja skaalan yläpäässä suoja-alueoikeudesta luopuminen tulisi maksamaan yhteiskunnalle noin kaksinkertaisesti suoja-alueen ylläpitämiseen verrattuna. Kun otetaan mukaan torjunnan arvioidut vähimmäiskustannukset ja enimmäiskustannukset, päästään skaalaan 0,52-2,63, jolloin vähimmillään suoja-alueesta luopuminen maksaisi 52 % suoja-alueen ylläpitämisen kustannuksista ja enimmillään se tulisi maksamaan noin 163 % enemmän. Perusoletuksilla skenaarioissa käytetyistä kuudesta eri vertailuparista viisi puoltaa suoja-alueen säilyttämistä ja yksi siitä luopumista. Tulosten perusteella kokonaiskustannukset suoja-alueesta näyttäisivät olevan ainakin toistaiseksi varsin maltilliset siitä luopumisen aiheuttamiin kustannuksiin verrattuna, mutta kustannusten jakautuminen on varsin erilainen politiikkavaihtoehdoissa. Herkkyystarkastelun keinoin tarkastellaan yksittäisten tekijöiden vaikutuksia siihen, kumpi politiikkavaihtoehdoista on taloudellisesti kannattavampi. Voidaan esimerkiksi todeta, että jos etelänjauhiainen suoja-alueesta luopumisen yhteydessä pääsisi leviämään tomaatille ja kurkulle ja aiheuttaisi maltillisiakin satotappioita, suoja-alueesta luopuminen ei olisi missään tapauksessa kannattavaa. Koska olemassa oleva tieto leviämisen riskeistä on hyvin vähäistä, on vaikea arvioida, mikä skenaario olisi todennäköisin toteutumaan. Epäselvissä tilanteissa eksoottisten tuholaisten suhteen varovaisuusperiaatteen käyttö on usein harkinnan arvoinen vaihtoehto, varsinkin tilanteissa joissa toinen politiikkavaihtoehto on peruuttamaton valinta.

Industries based on use of natural resources, together with human and environmental health, are prone to exotic pests and diseases. The increases in international tourism, traffic and trade, combined with changes in climatic conditions, increase the risk of ever more exotic species and diseases spreading also to Finland. At the same time, our own vulnerability is changing due to, for instance, spatial concentration and intensification of production. An invasion or outbreak of an exotic pest or disease can cause different types of costs, including production costs, eradication, control and risk management costs, consumer impacts (e.g. price changes), indirect market effects (e.g. foreign trade and other sectors) and environmental, health and cultural impacts. The challenges in biosecurity policies are the same in Finland as elsewhere: we need to take care of food safety, human health, supply security of food, and vitality and diversity of the environment. This report was ordered from MTT Economic Research by the Ministry of Agriculture and Forestry, and its aim is to assess the costs and benefits of the protected zone for the whitefly Bemisia tabaci. The report uses cost benefit analysis to study the available policy actions by comparing the costs of the protected zone policy to costs that might ensue if the protected zone was denounced and Bemisia tabaci would spread to the country. The results are discussed in aggregate from the society's perspective as well as divided into costs by the government and by the producers of tomato, cucumber and poinsettia. Depending on the scenario, the benefit cost ratio for a period of 30 years, using the mean price of pest control, is between 0,93 and 1,99. In other words, at the low end of the scale giving up the protected zone would be about 7% cheaper than continuing with it, but at the high end of the scale giving it up would cost the society about twice as much as continuing with it. If we consider also the estimated minimum and maximum costs of pest control, the scale is 0,52-2,63, suggesting that at the minimum giving up the protected zone would cost 52% of the costs of the protected zone, and at the maximum giving it up would be 163% more expensive. Using the baseline assumptions, in five out six scenario comparisons continuing with the protected zone is the cheapest option. The results suggest that the costs of the protected zone are moderate compared to the costs that giving it up might cause. The distribution of costs in the two policy options is, however, quite different. Using sensitivity analysis it is possible to study the impacts of separate parameter values on the results and on which policy option is more economical under different circumstances. It can be said, for instance, that if there is a risk that Bemisia tabaci would spread to tomato and cucumber production and cause even very moderate quantity or quality losses in crop, it would never be optimal to give up the protected zone. Because the information on the risks of spread is scarce, it is not possible to assess which scenario would be the most likely to occur. In uncertain situations regarding exotic pests, use of the precautionary principle is often warranted, especially given that one of the policy options is an irreversible one.