Wild rice - a potential new crop for Finland

Abstract

Villiriisi on Pohjois-Amerikassa kasvava yksivuotinen heinäkasvi. Se viihtyy järvissä ja hitaasti virtaavissa joissa. Intiaanit ovat käyttäneet villiriisiä viljojen tapaan ravinnoksi vuosituhansien ajan. Villiriisi kylvetään syksyllä, jolloin se alkaa itää toukokuun alussa itämislevon murruttua. Tuleentuakseen se tarvitsee noin 100 vuorokautta itämisestä. Kasvustoja ei tarvitse ensimmäisen vuoden jälkeen kylvää uudelleen, koska osa siemenistä varisee heti tuleennuttuaan, mikä toisaalta tekee villiriisin korjuusta hankalaa. Satoa korjataan yleensä neljästä seitsemään kertaan syksyllä erityisrakenteisella veneellä (hydrokopteri). Minnesotassa jalostettujen villiriisilajikkeiden sadonkorjuu voidaan kuitenkin tehdä kerralla hieman normaalista muunnellulla leikkuupuimurilla kuivatulla maalla. Kanadalainen villiriisi on hinnaltaan hieman USA:ssa tuotettua kalliimpaa johtuen mm. siitä, että Kanadassa villiriisi tuotetaan luonnontilaisissa joissa ja järvissä ja kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käyttö on kiellettyä. Villiriisi on tähän asti ollut lähinnä hinnakas herkku, jota on käytetty erityisesti riistaruokien lisukkeena. Nykyisin, hintojen laskettua, villiriisiä on alettu käyttää jokapäiväisenä ruokana perunan, riisin ja pastan korvikkeena tai osana pataruokia ym. Uusien tutkimusten perusteella villiriisin käyttö erilaisiin valmisruokateollisuuden sovellutuksiin, kuten jauhelihapihveihin ja makkaroihin, parantaa näiden laatua huomattavasti. Koska villiriisin kysyntä maailmalla on ollut jatkuvassa kasvussa ja sen tuottajahinta on melko korkea, voidaan villiriisin viljelyn Suomessa olettaa muodostuvan taloudellisesti kannattavaksi. Villiriisi on menestynyt Suomessa erinomaisesti järjestämissämme esikokeissa ja tuottanut satoa sekä lisääntynyt. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin tarkemmin selvitettävä villiriisin kasvupaikkaedellytykset ja siihen liittyvät tekijät sekä sadonmuodostus Suomen oloissa, jotta mahdollinen kaupallinen tuotanto saataisiin hyvälle pohjalle. Tutkimustemme eräänä lähtökohtana on ollut villiriisin ekologinen tuotanto ilman kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita kanadalaisen mallin mukaisesti. Perusedellytykset villiriisin tuotantoon Suomessa ovat hyvät, sillä vesistöissä on riittävästi ravinteita, erityisesti fosforia ja typpeä. Villiriisi saattaisikin olla hyvä vesistöihin huuhtoutuneen typen ja fosforin sitoja, estäen järvien rehevöitymistä tai mahdollisesti vähentäen jo rehevöityneiden järvien ravinnepitoisuuksia, erityisesti mikäli myös korret poistettaisiin vesistöistä. Lisäksi mm. vanhoja, käytöstä poistettuja turvesoita ja muita vastaavia vesijättöalueita olisi mahdollista hyödyntää villiriisin tuotantoalueina, jolloin alueet olisivat kauniita maisemallisesti ja toimisivat kosteikkoalueina monille linnuille ja nisäkkäille.

Wild rice (Zizania palustris L.), an aquatic grass that grows naturally in lakes and slowly flowing rivers in North America, has been used as a food for thousands of years by some aboriginal tribes. In natural stands, the seeds mature in the autumn and overwinter on the lake bed. They germinate in May, with growth to maturity requiring approximately 100 days. The similarity of growing conditions between North America and Finland suggests that wild rice might succeed in northern Europe. The wild rice plant and the production of both organically grown Canadian wild rice and paddy-grown wild rice in the USA are briefly described in this review article together with the results of preliminary growth trials and an assessment of its agricultural role in Finland.