Kalanlajittelun nykytila ja kehitystarpeet Suomessa

Abstract

Kalanlajittelu on keskeinen työvaihe kalatalouden arvoketjussa, koska se vaikuttaa saaliin arvoon, jalostuksen sujuvuuteen, hävikin määrään sekä saaliin lajikoostumuksen raportointiin. Suomessa muun kuin troolatun pelagisen sekasaaliin lajittelu tehdään kuitenkin edelleen suurelta osin käsityönä. Käytännöt vaihtelevat pyyntimuodon, saaliskontekstin ja toiminnan mittakaavan mukaan. Monilajiset sekasaaliit, epätasainen kokojakauma ja kausiluonteiset saaliserät tekevät lajittelusta työvoimavaltaista ja voivat muodostaa pullonkauloja kalastuksen ja jalostuksen väliseen ketjuun. Tässä selvityksessä tarkastellaan kalanlajittelun nykytilaa ja kehitystarpeita Suomessa sekä sitä, missä kohdissa arvoketjua lajittelu muodostaa keskeisiä tuotannollisia ja taloudellisia haasteita. Selvitys perustuu puolistrukturoituihin asiantuntijahaastatteluihin, Kalaleader-aktivaattoreille suunnattuun kyselyyn sekä kalatalouden hankkeiden ja kirjallisuuden tarkasteluun. Aineistojen avulla muodostettiin kokonaiskuva lajittelun käytännöistä eri saaliskonteksteissa, lajittelun kustannusrakenteesta sekä teknologisten ratkaisujen ja kehittämistoiminnan nykytilasta. Tarkastelussa huomioitiin sekä pyyntivaiheessa että jalostuksen yhteydessä toteutettava lajittelu sekä niiden vaikutus kalatalouden arvoketjun toimivuuteen. Tulosten perusteella lajittelun keskeiset haasteet liittyvät sekasaaliiden käsittelyyn, kokoluokitteluun sekä lajittelun ajoitukseen kalastuksen ja jalostuksen välisessä ketjussa. Käsin tehtävä lajittelu on hidasta ja työvoimavaltaista. Usean henkilön työpanosta vaativassa lajittelussa kustannus voi nousta suureksi kalasta saatavaan tuottajahintaan nähden. Koneellisten lajitteluratkaisujen käyttöönotto riippuu vahvasti toiminnan mittakaavasta, sillä investointien kannattavuus edellyttää riittävää vuosivolyymiä ja käyttöastetta. Selvitys osoittaa, että lajittelun kehittämisen keskeiset pullonkaulat ovat Suomessa ensisijaisesti rakenteellisia eivätkä pelkästään teknologisia. Kehittämisen vaikuttavimmat kohteet liittyvät pyyntivaiheen käytännön ratkaisuihin, keskitettyihin käsittelypisteisiin sekä lajintunnistusta tukeviin teknologioihin, jotka voivat helpottaa saaliin koostumuksen tunnistamista ja raportointia suomalaisen kalatalouden mittakaavassa.