Kurjenkellon ja päivänkakkaran kilpailukyky punanatapohjaisilla kedoilla

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin kahden kukkakasvin, kurjenkellon (Campanula persicifolia L.) ja päivänkakkaran (Leucanthemum vulgare Lam.) kilpailukykyä punanatapohjaisessa (Festuca rubra L.) nurmessa. Tutkimuksen lähtökohtana oli tarve selvittää viherrakentamiseen sopiva heinä-kukkakasvi suhde. Heinät ja kukkakasvit kilpailevat yhteisistä resursseista. Nopeakasvuisemmat heinät saattavat tukahduttaa kukkakasvien taimet, jos heinä on kylvetty liian tiheäksi. Tutkimukseen valittiin pohjaheinäksi punanata, koska se on viherrakentamisessa yleisesti käytetty laji. Punanatalajikkeita otettiin mukaan kaksi kasvutavaltaan eroavaa kotimaista jalostetta: lyhytrönsyinen 'Juliska' ja rönsytön 'Näpsä'. Punanataa kylvettiin koealueelle koneellisesti kylvötiheydellä 5 kg/ha. Päivänkakkaran ja kurjenkellon taimet esikasvatettiin ja istutettiin, jotta kukkakasvin taimia saatiin haluttu määrä koeruutuihin. Kurjenkellon taimia istutettiin 25, 50, 75 tai 100 ja päivänkakkaraa 25, 50 tai 75 taimea/ neliömetrin osaruutu. Rikkakasvit hävitettiin torjunta-aineella tai kitkemällä. Ensimmäisenä vuonna kukkakasvit eivät kehittyneet taimivaihetta pidemmälle, eikä kilpailun vaikutusta voitu vielä tutkia. Toisena kasvukautena päivänkakkara ja punanata kasvoivat hyvin, mutta kurjenkello kehittyi heikosti. Kilpailua havainnoitiin mittaamalla ruuduista heinän ja kukkakasvien korkeudet, arvioimalla niiden peittävyydet sekä punnitsemalla kuivabiomassat. Kurjenkelloruuduissa näkyi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain heinää. Päivänkakkararuuduissa kukkakasvin peittävyys oli useimmiten yli 90 %, joten heinän peittävyys jäi alhaiseksi. Päivänkakkaralla osaruuduissa, joihin oli istutettu 50 tai 75 tainta, lajinsisäinen kilpailu rajoitti yksilöiden kasvua. Tämän perusteella 25 tainta neliömetrillä on päivänkakkaralla riittävä tiheys rehevällä kasvualustalla. Kurjenkello ei menestynyt kilpailussa edes suurimmalla kasvimäärällä/m2. Jos kurjenkelloa halutaan käyttää viherrakennuskohteessa, taimia ei kannata kylvää eikä edes istuttaa tiheään heinänurmeen. Punanatalajikkeiden kilpailukyvyissä ei ollut eroa.

The ability of two flowering plants, peachleaved bellflower (Campanula persicifolia L.) and daisy (Leucanthemum vulgare Lam.), to compete with red fescue was studied to establish the optimal density of grass and flowering plants suitable for ecological landscaping. As grass and flowering plants undergo continuous competition for resources, the faster growing grass may overgrow flowering plant seedlings if the grass density has been set too high. Red fescue was chosen for the grass cover as it is a species often used in landscaping. Two types of red fescue cultivars of domestic breed were chosen: the creeping 'Juliska' and non-creeping 'Näpsä'. Red fescue was sown by machine (5 kg/ha). The daisy and peachleaved bellflower seedlings were pregrown and planted to secure the desired number of seedlings per sub-plot: 25, 50, 75 or 100 seedlings of peachleaved bellflower and 25, 50 or 75 seedlings of daisy per sq.m. Weeds were eradicated with herbicides or by hand. During the first year the flowering plantsdeveloped to rosette stage and the effect of competition could not be investigated. During the second growing season daisy and red fescue grew well but peachleaved bellflower developed poorly. Competition between the species was recorded by measuring plant height, estimating plant coverage and weighing the dry matter. With a few exceptions, only grass could be seen in the plots with peachleaved bellflower. In the daisy plots the coverage of the flowering plants was usually above 90%, while the grass cover remained low. In the daisy plots planted with 50 or 75 seedlings intraspecific competition limited individual growth. A density of 25 seedlings per sq.m is thus sufficient for daisies on fertile soil. Peachleaved bellflower did not succeed in interspecific competition, even at the highest plant density. If peachleaved bellflower is to be used in landscaping, it should not be sown or planted into dense grass. No difference in competitiveness was noted between the two cultivars of red fescue grass.