Weed flora and weed management of field peas in Finland

Abstract

MTT:n tutkimushankkeeseen Kotimaista valkuaista herneestä sisältyi vuosina 2002 2003 hernepeltojen rikkakasvikartoitus Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Tutkimustilat valittiin satunnaisesti käyttäen apuna tilastotietoa (MMM/TIKE) herneen viljelyn laajuudesta vuosina 1997 2001. Otantaan sisältyi ruokaherne-, rehuherne- ja seoskasvustoja alueilta, joilla herneen viljelyn yleisyys vaihtelee. Rikkakasvit kartoitettiin, jotta voitaisiin todeta, mitkä rikkakasvilajit ovat yleisimpiä ja runsaimpia herneviljelyksillä, mitkä tekijät vaikuttavat rikkakasvien esiintymiseen ja miten hyvin rikkakasvien torjunta onnistuu kemiallisesti. Vuonna 2002 kartoitettiin 93 peltoa ja vuonna 2003 90 peltoa. Kartoitukseen sisältyi 64 luonnonmukaisesti ja 119 tavanomaisesti viljeltyä peltoa, joiden rikkakasvit määritettiin heinäkuun alussa. Rikkakasvien esiintyminen havainnoitiin viideltä 1 m2 näytealalta käyttäen luokittelevaa peittävyysasteikkoa (0 3). Lajiston koostumuksen vaihtelua ja sitä selittäviä tekijöitä tutkittiin redundanssianalyysin (RDA) avulla. Hernepelloilta tavattiin yhteensä 76 rikkakasvilajia. Yleisimpiä rikkakasveja olivat jauhosavikka, pillikkeet, pihatähtimö ja pelto-orvokki. Yleisin kestorikkakasvi oli juolavehnä, jota tavattiin 57 %:lla tavanomaisesti viljellyistä ja 75 %:lla luonnonmukaisesti viljellyistä pelloista. Leveälehtisistä kestorikkakasveista peltovalvatti oli yleisempi kuin pelto-ohdake. Hernepeltojen rikkakasvilajisto oli paljolti samanlaista kuin aiemmissa kartoituksissa havaittu kevätviljapeltojen lajisto. Tuotantomuoto vaikutti rikkakasvilajistoon. Tavanomaisesti viljellyillä pelloilla kasvoi keskimäärin 10 lajia ja luomupelloilla 18 lajia. Luomupeltojen rikkakasvillisuus koostui pitkälti samoista lajeista, sillä peräti 12 lajia tavattiin yli 70 %:lla tutkituista luomupelloista. Tavanomaisesti viljellyillä hernepelloilla lajisto sen sijaan vaihteli lähinnä sen mukaan, mitä torjunta-ainetta oli käytetty. Rikkakasvien torjunta-aineista kolme selvästi eniten käytettyä olivat Senkor (metributsiini), Basagran SG (bentatsoni) ja Basagran MCPA (bentatsoni + MCPA). Valmisteiden teho oli yleensä hyvä, mutta herneen rikkakasvien kemiallinen torjunta on kallista esim. viljanviljelyyn verrattuna. Valikoivia juolavehnän torjunta-aineita ruiskutettiin vain seitsemällä pellolla. Mekaanisesti rikkakasveja torjuttiin viidellä luomupellolla. Suurin vaihtelu lajiston koostumuksessa oli luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljeltyjen lohkojen välillä. Torjunta-aineiden käyttö ja nurmen esiintyminen viljelykierrossa selittivät myös vaihtelua. Tavanomaisesti viljellyillä pelloilla hernekasvuston ominaisuudet ja torjunta-aineiden käyttö selittivät 38,7 ja 37,6 % lajiston koostumuksen vaihtelusta. Luomupelloilla hernekasvuston ikä (kylvö- ja näytteenottopäivän välinen erotus) ja pellon sijainti (y-koordinaatti) selittivät 51,7 ja 48,3 % lajiston koostumuksen vaihtelusta. Hernepeltojen rikkakasveja voidaan torjua tehokkaasti torjunta-aineilla, mutta luomuviljelyssä rikkakasvit ovat ongelma, jonka voisi osittain ratkaista lisäämällä rikkakasvien mekaanista torjuntaa. Seoskasvustojen, esim. herne/kaura, käyttöä suositellaan erityisesti luomuviljelyssä, koska se tehostaa viljelykasvin kilpailua rikkakasveja vastaan. Rikkakasvit eivät aseta merkittäviä esteitä herneen viljelyn laajentumiselle, olkoonkin että niiden torjunta on kallista tavanomaisessa viljelyssä ja haasteellista luomuviljelyssä.

The composition of the weed flora of dry pea (Pisum sativum L.) fields and cropping practices were investigated in southwestern Finland. Surveys were done in 2002 2003 in 119 conventionally cropped fields and 64 fields under organic cropping. Herbicides were applied to 92% of conventionally cropped fields where they provided relatively good control but were costly. Weeds were controlled mechanically only in five fields under organic production. A total of 76 weed species were recorded, of which 29 exceeded the 10% frequency level of occurrence. The average number of weed species per field was 10 under conventional cropping and 18 under organic cropping. The most frequent weed species in both cropping practices were Chenopodium album, Stellaria media and Viola arvensis. Elymus repens was the most frequent grass species. The difference in species composition under conventional and organic cropping was detected with Redundancy Analysis. Under conventional cropping, features of crop stand and weed control explained 38.7% and 37.6% of the variation respectively. Under organic cropping the age of crop stand and field location (y co-ordinate) respectively explained best the variation. Weeds could be efficiently managed with herbicides under conventional cropping, but they represented a significant problem for organic production. Mixed cultivation of pea with cereals is recommended, particularly for organic cropping, as it favours crop competition against weeds.