Efficiency of split nitrogen fertilization with adjusted irrigation on potato

Abstract

Suurten typpimäärien antaminen lannoituksessa yhdellä kertaa on riskialtista. Runsas lannoitetyppi kasvukauden alussa voi viivästyttää perunan kehitystä niin, että kasvustot eivät ehdi tuleentua riittävästi ennen sadonkorjuuta. Osa keväällä istutuksessa annetusta lannoitetypestä saattaa myös huuhtoutua pohjavesiin runsaan sateen tai sadetuksen seurauksena, sillä perunaa viljellään yleensä keveillä, helposti läpäisevillä maalajeilla. Keskieurooppalaisissa ja myös ruotsalaisissa tutkimuksissa suurten lannoitetyppimäärien jakamisesta useampaan lannoituskertaan on saatu hyviä tuloksia. Jaettua typpilannoitusta käytetäänkin jossain määrin käytännön viljelyssä. Perunantutkimuslaitoksella tutkittiin vuosina 1993-1995 kenttäkokeessa sadetukseen liitettynä perunan typpilannoitustarvetta ja suurimpien lannoitemäärien jakomahdollisuuksia suomalaisessa perunantuotannossa. Muuten viljelytekniikassa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin kaikki perunan kasvua aikaistavat toimet. Tutkimus osoitti, että kasvuoloissamme typpilannoituksen jakamisesta ei ole hyötyä, kun pitäydytään lannoitussuositusten mukaisissa typpimäärissä. Keskimäärin parhaat sadot saatiin, kun kaikki lannoitetyppi annettiin istutuksen yhteydessä. Tutkimus toi myös esille, että peruna käyttää tehokkaasti hyväkseen kasvukauden aikana maasta mobilisoituvan typen, jos vesitaloudesta pidetään hyvää huolta esimerkiksi sadetuksella. Tästä osoituksena olivat kuivan heinäkuun 1994 noston jälkeen sadettamattomassa maassa olleet yli 100 kg/ha typpimäärät. Sadetetussa maassa ja kosteampana kesänä 1995 maasta löytyi liukoista typpeä noston jälkeen noin kolmannes niistä määristä, mitä keväällä oli istutusvaiheessa. Parhaimmillaan typpilannoituksen näennäinen hyväksikäyttö sadossa oli yli yhden osoittaen, että lannoitetun perunakasvuston kyky ottaa käyttöönsä maan luontaisia typpivaroja oli itse asiassa parempi kuin ilman typpeä viljellyn perunan. Ilman typpilannoitusta perunasadossa pellosta poistuvat typpimäärät olivat 46-62 kg N/ha, ja lannoitetussa perunassa keskimäärin 76-176 kg N/ha.

The split application of fertilizer nitrogen and adjusted irrigation were studied at Potato Research Institute in Lammi in 1993-1995. Independent of year, variety or irrigation, the split application of nitrogen had no benefit on yield or yield quality compared to a single dose at planting on the levels of recommended nitrogen fertilization. The highest yields were received with the highest dose 110 kg ha-1 N, given all at planting, followed by 80, 50+30+30, 50+30 and 50 kg ha-1 N. The yields without fertilizer nitrogen averaged 24.8 t ha-1. The adjusted irrigation increased tuber yields 17%. The utilization of fertilizer and organic soil nitrogen was good on potato crop if water supply was taken care of. Some values of apparent fertilizer nitrogen recovery exceeded 1.0 thus suggesting that the moderate fertilization improved the ability of potato crop to utilize the natural nitrogen sources in soils.