Broilereiden vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit : Turvevapaa ruokaketju -hankkeen tuloksia

Abstract

Suomessa turve on keskeinen eläinten kuivikemateriaali: sitä käytetään vuosittain noin 1,3 miljoonaa m³ eri eläinryhmille, joista määrällisesti suurimpia käyttäjiä ovat naudat ja hevoset. Broilerituotannossa kuiviketurpeen merkitys on kuitenkin kriittinen, sillä jopa yhdeksän kymmenestä broileritilasta käyttää yksinomaan turvetta kuivituksessa. Siipikarjatuotannon kasvaessa tarve toimiville, saatavuudeltaan turvatuille ja kustannustehokkaille kuivikemateriaaleille lisääntyy. Turvetta korvaavien vaihtoehtojen käyttöönottoa kuitenkin hidastavat puutteet niiden kuivikeominaisuuksissa ja saatavuudessa sekä niiden turvetta korkeampi hinta. Toimiva kuivitus on kuitenkin niin eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kuin tuotannon kustannusten ja ympäristövaikutusten kannalta keskeistä. Aiemmissa tutkimuksissa tarkastellut vaihtoehtoiset kuivikemateriaalit ovat pystyneet turvaamaan broilerituotannon nykyisen tuotannollisen tason, mutta lintujen hyvinvoinnin ylläpitämisen suhteen niissä on ollut merkittäviä puutteita. Tässä raportissa tarkastellaan turvetta korvaavien kuivikemateriaalien kuivikeominaisuuksia sekä jalostuksen vaikutuksia niihin. Työ on osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SEAMK), Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Järviseudun ammatti-instituutin (JAMI) toteuttamaa ja EU:n JTF-rahastosta osarahoittamaa Turvevapaa ruokaketju -hanketta. Hankkeessa jatkokehitettäviksi raaka-aineiksi valittiin esiselvityksen perusteella kymmenen biomassaa. Useimpia raaka-aineista oli tutkittu aiemmin, mutta niiden kuivikeominaisuuksissa oli puutteita, joita pyrittiin parantamaan jalostuksen ja seostamisen avulla. Osa materiaaleista tuotettiin hankkeessa Luonnonvarakeskuksessa, osa oli peräisin teollisuuden sivuvirroista ja osa oli kaupallisia tuotteita. Laboratoriomäärityksiin ja broilereilla toteutettuun kasvatuskokeeseen sisällytettiin lisäksi muita vertailumateriaaleja. Kasvatuskokeessa havaittiin kuivikemateriaalien välillä eroja broilerien tuotantotuloksissa, hyvinvoinnissa ja puhtaudessa. Tuotantotuloksissa turve tuotti parhaat tulokset: sillä kasvaneet linnut saavuttivat suurimman loppupainon ja päiväkasvun, kun taas olkisilppu jäi heikoimmaksi. Erot rehuhyötysuhteessa olivat vähäisiä, ja pienempi kasvu liittyi suoraan alhaisempaan syöntiin. Lintujen jalkapohjien kunto vaihteli merkittävästi kuivikkeittain. Terveimmät jalkapohjat havaittiin kaurankuoripelletillä sekä puukuitu–kutteri–rahkasammalseoksella kasvaneilla linnuilla, kun taas apilakuitujakeella ja pajukompostilla oli heikoimmat tulokset. Höyhenpeitteen puhtaudessa parhaat tulokset saavutettiin olkipelletillä ja 0-kuitupohjaisella kuivikkeella, kun taas likaisimmat linnut kasvoivat apila- ja säilörehupohjaisilla kuivikemateriaaleilla sekä happosäilötyllä oljella. Tulokset osoittavat, että eri kuivikemateriaalien välillä on huomattavia eroja: kuivikemateriaalilla saattaa olla merkittävä vaikutus tuotantotuloksiin, mutta materiaalivalinta vaikuttaa ennen kaikkea eläinten hyvinvointiin.