Ulko- ja jaloittelutarhojen rakentaminen ja tarhoista aiheutuva ympäristökuormitus

Abstract

Ruukissa tutkittiin ulkotarhasta tulevaa vesistökuormitusta. Hehtaarin kokoisessa metsätarhassa kasvatettiin 10 sonnia ympäri vuoden. Juvalla ja Yli-Iissä lehmien ulkoiluttamista varten rakennettiin jaloittelutarha. Juvan jaloittelutarhassa, josta osa oli asfalttipohjaista ja osa kuorikepohjaista tarha-aluetta, ulkoili 100 lehmää. Yli-Iin masuunikuonapohjaisessa tarhassa oli 40 lehmää. Hankkeessa tutkittiin tarhojen rakentamista, käyttökokemuksia ja vesistökuormitusta. Tarhoista tulevien kaasumaisten päästöjen suuruutta selvitettiin kirjallisuudesta. Ruukin metsätarha muuttui mullokseksi kahdessa vuodessa. Tarhan pintamaahan (0 5 cm) kertyi lannasta helppoliukoista fosforia. Sitä oli keskimäärin 14 mg/l (3,8 32 mg/l). Kuudenkymmenen senttimetrin maakerroksessa oli kahden tarhausvuoden jälkeen 110 kg/ha (30 210 kg/ha) epäorgaanista typpeä. Pintavalunnan mukana tarhasta poistui vuosittain 0,5 kg/ha liukoista fosforia, 1,0 kg/ha kokonaisfosforia ja 3,0 kg/ha kokonaistyppeä. Määrät vastaavat pellolta tulevaa kuormitusta. Juvan jaloittelutarhoissa kuorikkeen ja maapohjan läpi suotautuneissa vesissä oli vähemmän kokonaistyppeä (54/150 mg/l) ja -fosforia (4,5/49 mg/l) kuin asfalttitarhasta valuneissa vesissä. Myös lehmät viihtyivät pehmeässä kuoriketarhassa paremmin kuin asfalttitarhassa. Kiinteäpohjaista tarhaa kuitenkin tarvitaan pehmeän pohjan lisäksi sellaisiin paikkoihin, joissa kulutus on kovaa. Niitä tarvitaan myös silloin, kun pehmeäpohjainen tarha on liian märkä eläinten oleskeluun. Nautojen ulkotarhoista ja jaloittelualueilta voi päästä alapuolisiin vesiin ravinteiden lisäksi suhteellisen paljon suolistomikrobeja.

Ten bulls were raised in a forested feedlot in Ruukki, North Ostrobothnia, and 100 cows were allowed to go out into an exercise yard in Juva, Eastern Finland. The bulls were kept in the feedlot (10 000 m2) all year around fortwo years. In Juva, the dairy cows exercised daily in the yard, which was divided into two parts. The first part of the yard (500 m2) was made of asphalt, and in the second part (600 m2) the soil was covered with bark. Building materials, practices and loading from the feedlot and exercise yard were studied in the experiment. After two years, manure increased the concentration of easily soluble P in surface soil (0 5 cm) from 5.0 mg/l to 14 mg/l (3.8 32 mg/l) in Ruukki. After two years of use, the mean amount of inorganic N (NH4-N + NO3-N) in a 0.6-metre-deep soil layer was 110 kg/ha (30 210 kg/ha). The amount was highest in the parts of the lot where the bulls spent most of their time. In surface run-off, the annual loads of PO4-P, total P and total N were 0.5, 1.0 and 3 kg/ha from the lot. The run-off waters from the bark-covered area of the exercise yard contained noticeably less total N (54/150 mg/l) and total P (4.5/49 mg/l) than waters from asphalt-covered area. The cows spent more time on this soft bark-covered area. Hard asphalt is also needed in places of heavy use and when the bark-covered area is too wet. Feedlots and exercise yards can cause heavy enteromicrobial pollution to surface waters. This microbial load is highest in spring when snow melts, because the faecal load is continuous but the microorganisms survive well in the dark, wet and cold Finnish climate.