Ruokinnan ja teuraspainon vaikutus loppukasvatettavien maito-liharotuisten hiehojen tuotantotuloksiin ja ympäristökuormitukseen

Suomi ei ole omavarainen naudanlihantuotannossa ja siksi kotimaisen naudanlihan saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan uusia keinoja. Eniten potentiaalia löytyy hiehojen teuraspainojen nostosta. Suurin osa teuraskasvatetuista hiehoista on nykyisin maito-liharotuisia eläimiä, mikä mahdollistaa niiden kasvattamisen nykyistä suurempiin keskiteuraspainoihin. NaSa-hankkeessa tutkittiin maito-liharotuisten hiehojen teuraspainon ja nurmisäilörehuun perustuvan ruokinnan vaikutuksia tuotantotuloksiin ja ympäristövaikutuksiin. Ruokintakoe toteutettiin Luken Ruukin tutkimusnavetassa. Kokeessa oli 84 risteytyshiehoa, joiden isärotuna oli blonde d´aquitaine ja emärotuna Nordic red tai holstein. Eläimet kasvatettiin kuuden hiehon ryhmäkarsinoissa. Kokeessa oli kaksi ruokintaa ja kolme teuraspainoa. Puolet eläimistä sai pelkkää säilörehua ja puolet säilörehua, jota täydennettiin litistetyllä ohralla, jonka osuus oli 30% rehuannoksen kuiva-aineesta. Lisäksi huolehdittiin kivennäisten ja vitamiinien saannsta. Ruokinta toteutettiin seosrehulla, jota oli vapaasti tarjolla. Rehuannoksen energiapitoisuus kuiva-ainekilossa oli pelkällä säilörehuruokinnalla 10.6 MJ ja ohraa sisältäneellä ruokinnalla 11.4 MJ. Teuraspainotavoitteet olivat 300, 325 ja 350 kiloa. Hiehot painoivat kokeen alussa keskimäärin 257 kg. Hiehot söivät keskimäärin 9.5 kiloa rehuannoksen kuiva-ainetta päivässä eikä niiden päiväkohtaisessa syönnissä ollut eroja ruokintojen välillä. Suurempi energiansaanti ohraa sisältävällä ruokinnalla näkyi nopeampana kasvuna, lyhentyneenä kasvatusaikana, pienempänä rehun kokonaiskulutuksena ja tehokkaampana rehun hyväksikäyttönä pelkkää säilörehua saaneisiin hiehoihin verrattuna. Väkirehulisä paransi ruhojen teurasprosenttia ja lihakuutta sekä lisäsi rasvaisuutta. Teuraspainon suurentuessa ruhojen rasvaisuus lisääntyi, mikä näkyi väkirehua saaneilla aiemmin kuin pelkällä säilörehuruokinnalla olleilla. Väkirehulisä pienensi ja teuraspainon nousu suurensi ilmastovaikutusta. Rehevöittävät a happamoittavat vaikutukset olivat samansuuntaiset. Kaikissa kolmessa ympäristövaikutusluokassa pienimmät tuotetun naudanlihan ympäristövaikutukset olivat väkirehua sisältävällä ruokinnalla ja matalimmalla teuraspainolla ja suurimmat vastaavasti pelkkään säilörehuun perustuvalla ruokinnalla kasvatettaessa eläimet suurimpaan teuraspainoon. Teuraspainon nostaminen vaikutti erityisesti kasvatusajan pituuteen, minkä seurauksena rehunkulutus ja ruoansulatuksen metaanin muodostuminen lisääntyivät lisäten tuotannon ympäristövaikutuksia. Tulosten perusteella maito-liharotuisten hiehojen teuraspainojen nostossa on potentiaalia, sillä teuraspainon nosto ei heikentänyt tuotantotuloksia muilta osin kuin ruhojen rasvaisuuden lisääntymisenä. Haittapuolena oli kuitenkin lisääntyneet ympäristövaikutukset. Johtopäätöksenä todettiin, että kun tavoitteena on lisätä ympäristöystävällisesti tuotettua naudanlihaa teuraspainoa kasvattamalla, väkirehun lisääminen ruokintaan on perusteltua.