The effect of incorporation time of different crops on the residual effect on spring cereals

Abstract

Huoli viherlannoitustypen kohtalosta maahan muokkaamisen jälkeen synnytti tarpeen selvittää sopivinta muokkaamisen ajankohtaa. Vaikka maan typpimääritykset antavatkin käsityksen muokkausajankohdan suorasta vaikutuksesta huuhtoutumisriskiin, vasta seuraavat kasvukaudet täydentävät tiedon ajoituksen onnistumisesta. Pieni seuraavan kasvin sato lisää välillisesti ravinteiden huuhtoutumisriskiä, koska ravinteiden ottaminen maasta on vähäisempää suuren sadon tuottavaan kasviin verrattuna. Kahdesta typen huuhtoutumisriskiä vähentävästä muokkausajankohdasta tulee viljelyn kannattavuuden vuoksi valita se, joka antaa paremman satovaikutuksen. Tutkimus perustuu viherkesantovaihtoehtoihin tavanomaisessa viljanviljelyssä. Aiempien tutkimustulosten osoitettua viherlannoitteen muokkausajankohdan vaikuttavan typen huuhtoutumiseen ja hyväksikäyttöön yleensä, haettiin tässä tutkimuksessa parhaita ajankohtia typpipitoisuuksiltaan erilaisten kasvustojen muokkaamiseen. Seitsemässä kokeessa Maatalouden tutkimuskeskuksen neljällä tutkimusasemalla yksivuotisena viherkesantona kasvaneet ruisvirna, puna-apila ja westerwoldin raiheinä sekä tuleentuneena korjatun ohran sänki ja puintijäte kynnettiin maahan joko aikaisin tai myöhään syksyllä (vaihdellen syyskuun alusta marraskuun alkuun) tai keväällä ennen kylvömuokkausta. Kyntöjen vaihtoehtona kasvustot muokattiin maahan myös kyntämättä keväällä ennen varsinaista kylvömuokkausta. Syyskynnöt johtivat hyvään seuraavaan ohrasatoon luotettavammin kuin kevätkyntö tai kevennetty muokkaus keväällä. Kevätkyntöä voidaan kuitenkin käyttää typen huuhtoutumisen välttämiseksi lukuun ottamatta savimaita, joilla se selkeästi pienensi ohran jyväsatoa. Erityisesti raiheinän ja puna-apilan kevennetty muokkaaminen maahan keväällä pienensi usein samana keväänä kylvetyn ohran jyväsatoa. Muokkauksen vaikutus kauran jyväsatoon toisena kasvukautena muokkausten jälkeen vaihteli, eikä mitään muokkausmenetelmää voida sen perusteella pitää muita parempana. Aikaisemmin julkaistussa, maan mineraalitypen määriä selvittäneessä tutkimuksen osassa päädyttiin suosittelemaan kynnön viivyttämistä typen huuhtoutumisen vähentämiseksi. Jyväsatojen perusteella syyskynnön viivyttäminen ei vaaranna viljelyn kannattavuutta. Lokakuun olosuhteita tulee kuitenkin seurata, jotta vältetään maan rakenteen vaurioittaminen kyntämällä liian märissä oloissa. Kokeissa kasvustolliset ruudut olivat syksyllä kynnettäessä selkeästi kuivempia kuin sängellä olevat. Kun muokkausajankohdan vaikutus maan mineraalitypen määrään oli lisäksi pieni viljan jälkeen ja kasvoi viherkesannon typpipitoisuuden kasvaessa, kannattaa maatilan syyskynnöt aloittaa sängiltä ja päättää typpipitoisimpiin viherkesantoihin.

The effect of the time of incorporation of different green manures and barley residues on the grain yield of spring cereals in two successive seasons was studied in seven field trials. Annual hairy vetch (Vicia villosa Roth), red clover (Trifolium pratense L.), westerwold ryegrass (Lolium multiflorum Lam. var. westerwoldicum) and straw of spring barley (Hordeum vulgare L.) were incorporated into the soil by ploughing in early September, late October and the following May, and by reduced tillage in May. Spring barley was established in the following spring, and spring oats (Avena sativa L.) one year later. In general the grain yield of spring barley after legumes was similar to that after barley, in spite of the fact that N fertilization was reduced by 40 kg ha-1. The two autumn ploughing treatments resulted in a good yield of spring barley more reliably than did the spring incorporations. Because delayed autumn ploughing did not decrease the grain yield, a delaying procedure can be recommended for its potential of decreasing nitrogen leaching. Spring ploughing could be used on all but clay soils. Incorporating ryegrass or red clover in spring by using reduced tillage often decreased the grain yield of barley. Timing of incorporation did not have a consistent effect on the grain yield of oats in the third experimental year.