Localisation of primary food production in Finland: production potential and environmental impacts of food consumption patterns

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tavanomaisesti ja luonnonmukaisesti tuotetun lähiruoan alkutuotantoa erilaisten ruoankulutusvaihtoehtojen pohjalta. Yhtäältä tarkastellaan lähiruoan toteutettavuutta kohdealueella, toisaalta miten lähiruokajärjestelmä toteutuessaan heijastuisi ympäristöön. Paikallinen ruoantuotanto tässä yhteydessä tarkoittaa, että a) tuotanto ja kulutus ovat alueellisesti lähellä toisiaan ja että b) myös kotieläintalouden rehut tuotetaan samalla alueella. Tarkastelu on rajattu kotimaisiin peruselintarvikkeisiin. Ympäristövaikutusten arviointi perustuu maankäyttöön ja kotieläinmääriin, jotka määräytyvät ruoankulutuksen mukaan. Arvioinnissa käytettiin ravinnetaseita, kasvihuonekaasu- ja happamoittavia päästöjä sekä viljelykasvimonimuotoisuutta kuvaamaan vesistöjen rehevöitymistä, ilmastonmuutosta sekä maiseman ja luonnon monimuotoisuuden muutoksia. Ruokavaliovaihtoehdosta ja tuotantotavasta riippumatta tutkimusalueen maatalousmaa riittää tuottamaan ruoan alueen omalle väestölle. Luonnonmukaisesti tuotettu paikallinen ruoka aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin tavanomaisesti tuotettu. Kasvis(painotteiset) ruokavaliovaihtoehdot tuottavat vähemmän sekä kaasumaisia päästöjä että ravinneylijäämiä, mutta toisaalta monivuotisten nurmien ja laidunten pinta-ala supistuu, mikä on epäedullista luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tutkimusalue on pääosin maaseutua, ja maataloustuotanto suuntautuu sen vuoksi alueen ulkopuolelle. Vain osa tuotannon ympäristövaikutuksista johtuu alueen oman väestön tarpeista. Kun otettiin huomioon alueen koko maataloustuotanto, olivat maankäytön ja ravinnekuormituksen erot eri ruokavaliovaihtoehtojen välillä hyvin pieniä eikä suuria eroja ollut kasvihuonekaasu- tai happamoittavissa päästöissäkään. Luomutuotetussa kasvisruokavaliossa kaasumaisia päästöjä tulee jonkin verran vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta samalla monivuotisten laidunten ja nurmien pinta-ala vähenee. Maaseutualueilla lähiruoan tuotannon ympäristövaikutukset vaihtelevat tuotantotavasta ja ruokavaliosta riippuen, mutta mikään vaihtoehto ei ole yksiselitteisesti muita parempi. Maatalous ei kuormita ympäristöä asutuskeskuksissa, mutta niissä kulutettu ruoka kuormittaa ympäristöä siellä, missä se tuotetaan. Lähiruoka tuleekin määritellä siten, että sen piiriin kuuluvat sekä ruoantuotantoalueet maaseudulla että ruoankulutus kaupungeissa. Lähiruoka ei välttämättä vähennä ympäristökuormitusta, mutta mitä lähempänä ruoantuotannon ympäristökuormitus tuntuu, sitä paremmin ympäristönäkökulma tulee otetuksi huomioon ja sen helpompaa on perustella ympäristönhoidon kustannusten jakamista yhteiskunnassa.

The potential for and environmental consequences of localising primary production of food were investigated by considering different food consumption patterns, based on conventional and organic production. Environmental impact was assessed according to agricultural land use and numbers of production animals, both of which depend on food consumption. The results were quantified in terms of nutrient balances, greenhouse gas and acid emissions and the diversity of crop cultivation, which indicate eutrophication of watersheds, climate change and landscape changes, respectively. The study region was able to satisfy its own needs for all farming and food consumption scenarios. Dietary choice had a marked impact on agricultural land use and on the environmental parameters considered. Organic farming for local food production resulted in higher greenhouse gas emissions. Compared with mixed diets, the vegetarian diet was associated with lower emissions and nutrient surpluses, but also with reduced crop diversity. The arable areas allocated to leys and pastures were also smaller. The study area represents a predominantly rural region and is a net exporter of agricultural produce. Therefore, only part of the environmental impact of food production results from local needs. Both the differences among the dietary options and the overall environmental benefit of localised primary food production were greatly reduced when considering total agricultural production of the region. Much of the negative impact of agriculture is due to food consumption in the densely populated urban areas, but the consequences are mainly felt in the production areas. The environmental impacts of localisation of primary food production for the rural areas are small and inconsistent. The results indicate the importance of defining local on a regional basis and including the urban food sinks in impact assessment.