Kalastonhoidon kehittäminen Oulujoen vesistössä

Abstract

Tämä raportti on tuotettu osana Elinvoimaa Kainuun järviltä Perämeren rannikolle – Oulujoen vesistöalueen vesistövisio 2035 -hanketta. Raporttiin on koostettu yhteen olemassa oleva tutkimus- ja seurantatieto Oulujoen vesistöalueen kalastosta ja sen hoidosta sekä tuotettu uutta tietoa merilohen ja järvitaimenen populaatiomallinnusten sekä vesistöalueen kokonaiskalaston biomassan arviointiin sovelletun mallinnuksen avulla. Pitkän ajan seurantojen pohjalta sekä tutkimustietoa hyödyntäen esitämme lukuisia toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia kalastonhoidon kehittämiseksi Oulujoen vesistöalueella. Voimakkaasti rakennettu Oulujoen vesistö on haasteellinen kohde vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtääville toimenpiteille. Populaatiomallintamisen avulla arvioitiin erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia vaelluskalakantojen tilan kohentamiseksi ja vesistön eri alueiden potentiaalia lohen tai järvitaimenen kutu- ja poikastuotantoalueina. Lohelle mallinnettiin 10 erilaista skenaariota, joissa tarkasteltiin kalatierakentamisen, luonnonmukaisten ohitusuomien, ylisiirtojen ja lisääntymisaluekunnostusten merkitystä lohen vaelluspoikastuotannolle ja jokeen palaavien kutukalojen määriin. Nykyisen kaltaisessa tilanteessa lisääntymismahdollisuudet rajautuvat Sangin-, Muhos- ja Poikajokien poikastuotantoalueisiin sekä kutukalojen ylisiirtoihin, joista vaelluspoikasia voisi selviytyä enimmillään yhteensä noin 10 000 kpl Oulujokisuuhun, ja joista noin 500 kpl voisi palata kutualueille. Yksi laajimmista mallinnetuista skenaarioista, jossa luonnonmukaiset kalatiet toteutettaisiin kaikkien pääuoman voimalaitoksien yhteyteen sekä kunnostettaisiin niiden vanhat uomat sekä Merikosken säännöstelypadon alapuolinen alue, saataisiin kaikkiaan tuotettua yhteensä noin 30 000 vaelluspoikasta jokisuuhun ja niistä noin 2 000 kpl voisi palata takaisin kutualueilleen merivaelluksen jälkeen. Kalateiden toteuttaminen kaikkien pääuoman voimalaitoksien yhteyteen mahdollistaisi kalojen pääsyn Oulujärven yli Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien poikastuotantoalueille, mutta mallinnuksen mukaan näille kutualueille voisi palata enimmillään vain 115 kalaa. Mallitarkastelut osoittavat, että Oulujoen alajuoksulla tehtävät toimenpiteet ovat lohen kannalta tehokkaimpia ja hyödyt helpoiten realisoitavissa. Esimerkiksi Merikosken voimalaitoksen säännöstelypadon alapuolisen alueen kunnostaminen lisääntymisalueeksi voisi yksin tuottaa lähes 6 000 vaelluspoikasta ja enimmillään 600 kutemaan palaavaa kalaa. Oulujärven yläpuolisissa vesissä on vielä jäljellä järvitaimenelle sopivia poikastuotantoalueita, mutta niille pääsy on estynyt etenkin Oulujärven syönnösalueen taimenille. Kaikkiaan Oulujärveen ja sen yläpuolisten osien järviin laskevissa virtavesissä on poikastuotantoaluetta arvioitu olevan enimmillään 217 hehtaaria. Näistä 147 hehtaaria sijaitsee syönnösaluejärviin vapaana laskevissa joissa, ja loput olisivat saavutettavissa kalatierakentamisen avulla. Oulujärven syönnösalue mallinnettiin kahdella skenaariolla, joissa poikastuotantoalueina tarkasteltiin ensin Oulujärveen laskevat vapaat joet, ja toisena lisäksi Leppikosken, Seitenoikean ja Pyhännänkosken voimalaitosten yläpuoliset joet, jotka olisivat saavutettavissa kalatierakentamisen avulla. Sotkamon järvien, Kuhmon järvien, Hyrynsalmen reitin Kiantajärven sekä Vuokkijärven syönnös- ja poikastuotantoalueiden potentiaalia mallinnettiin omina kokonaisuuksinaan. Mallinnusten perusteella vesistöalueella olisi mahdollista saavuttaa parhaimmillaan 97 000–166 400 järvitaimenen vaelluspoikasta, ja 4 600–7 800 kututaimenta. Suurin tuotantomäärän lisäys tulisi Oulujärvellä syönnöstävien taimenten pääsystä Seitenoikean voimalaitoksen yläpuolisille kutualueille. Kalaston hyödyntämisen tueksi tuotettiin Oulujoen vesistöalueen olosuhteisiin yleistettävä laskennallinen malli, jonka avulla arvioitiin eri kalalajeilla kalastettavissa olevan kannan kokoa ja sen saalispotentiaalia vesistön eri osa-alueilla. Koko vesistöalueella hyödynnettävän kalaston biomassaksi arvioitiin 3,5 miljoonaa kiloa, jonka laskennallinen saalisarvio on noin 1,1 miljoonaa kiloa vuodessa. Kalastuksen kannalta tärkein laji on kuha, jonka osuus on lähes kolmannes koko vesistöalueen laskennallisesta saaliista. Muita merkittäviä saalislajeja ovat hauki, ahven ja muikku. Saalistarkastelujen perusteella noin 67 % laskennallisesta saaliista on kalastettu vesistöalueen suurista järvistä. Suurien järvien kokonaissaaliista noin 40 % on kaupallisen kalastuksen saalista, joista suurin osa saadaan Oulujärvestä ja Hyrynsalmen reitin suurimmista järvistä. Mallinnusten lisäksi tässä raportissa on koottu yhteen Oulujoen vesistön kalastonhoitoon ja hyödyntämiseen liittyvä seuranta- ja tutkimustieto. Tarkastelujen pohjalta esitetään toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia vaelluskalojen luontaisen elinkierron tukemiseksi, istutusten tuloksellisuuden parantamiseksi, kalastuksen säätelemiseksi sekä kalastoseurantojen kehittämiseksi.