Coefficients of relationship and inbreeding among Finnish Ayrshire and Holstein-Friesian

Abstract

Keinosiemennysjalostuksessa sonnien valinta on erittäin intensiivistä, ja alkionsiirto on mahdollistanut myös lehmien intensiivisemmän valinnan. Populaation sukulaisuussuhteiden ja sukusiitosasteiden kehitystä pitää seurata säännöllisesti, koska populaation sukulaisuusasteen nousu johtaa väistämättä jonkin asteiseen sukusiitosasteen nousuun. Suomessa on tutkittu viimeksi ayrshiresonnien sukulaisuus- ja sukusiitosasteita 1980-luvulla, mutta suomalaista holstein-friisiläispopulaatiota ei ole aikaisemmin tutkittu. Koelypsymallin sukulaisuustiedoilla laskettiin ayrshiresonnien ja -lehmien sekä holstein-friisiläissonnien ja -lehmien tämänhetkiset sukulaisuus- ja sukusiitosasteet sekä sukupolvien välinen aika. Koelypsymallin sukulaisuustiedosto sisältää kaikki arvostelussa mukana olevat eläimet 1980-luvun puolivälistä alkaen ja tätä vanhempien keinosiemennyssonnien sukutiedot. Sukulaisuus- ja sukusiitosaste laskettiin sonneille vuodesta 1976 vuoteen 1999 ja lehmille vuodesta 1986 vuoteen 1999 ikäluokittain eli laskettiin samana vuonna syntyneiden eläinten keskinäinen sukulaisuusaste ja keskimääräinen sukusiitosaste. Sukupolvenväliset ajat laskettiin neljälle polulle. isä-poika, isä-tytär, emä-poika ja emä-tytär. Sukupolvenvälisissä ajoissa ei ole suuria eroja rotujen välillä. 1990-luvulla sukupolvenvälisissä ajoissa ei tapahtunut suuria muutoksia. Suuntaus on kuitenkin nuorempiin sonninisiin, joten sonnien isät valitaan heti, kun nuorsonneille saadaan arvostelut kaikista ominaisuuksista riittävän korkealla arvosteluvarmuudella. Ayrshiresonnien sukulaisuusaste nousi 2,2 %-yksikköä sukupolvea kohti, ja muutamien ikäluokkien keskimääräinen sukulaisuusaste oli 1990-luvun lopussa huolestuttavan korkealla. Ayrshirellä sonni-ikäluokkien välillä on suuria eroja keskimääräisessä sukulaisuusasteessa, joten sukulaisuusasteen nousu vuotta kohden on ollut hidasta vuodesta 1976 vuoteen 1999. Myös tuontisonnien käyttö sonninisinä on vaikuttanut ikäluokan keskimääräiseen sukulaisuusasteeseen, mutta tuontisonnien vaikutus on vähentynyt, koska suurin osa tuontisonneista on ollut ruotsalaisia sonneja, joiden taustalta löytyy suomalaisia sonneja. Holstein-friisiläissonnien keskimääräisessä sukulaisuusasteessa on myös selviä eroja ikäluokkien välillä. Sukulaisuusaste on kuitenkin noussut hitaasti noin 1 %-yksikköä sukupolvea kohti ja tämä johtuu suurelta osin rodun muuttumisesta friisiläisestä holstein-friisiläiseksi. Molemmilla roduilla lehmien sukulaisuusaste on noussut hyvin hitaasti (ayrshirellä 0,4 %-yksikköä sukupolvea kohti, holstein-friisiläisellä 0,3 %-yksikköä sukupolvea kohti) ja 90-luvun lopussa hidas nousu pysähtyi. 1990-luvulla syntyneiden ayrshiresonnien- ja lehmien keskimääräinen sukusiitosaste oli 2,29 % eli alhainen. Suuntaus on ollut kuitenkin kohti korkeampia sukusiitosasteita koko 90-luvun. Sukusiitosasteen nousu on kuitenkin hidasta, sillä ayrshiresonnien sukusiitosaste nousi keskimäärin 0,2 %-yksikköä sukupolvea kohti ja lehmien sukusiitosasteen nousu oli keskimäärin 0,3 %- yksikköä. Ayrshiresonnien sukusiitosasteen nousu saattaa tulevaisuudessa kiihtyä, mikäli keskimääräinen sukulaisuusaste ei laske. Holstein-friisiläisellä 90-luvulla syntyneiden sonnien ja lehmien keskimääräinen sukusiitosaste oli 0,9 % ja suuntauksena on ollut sukusiitettyjen yksilöiden osuuden nousu, ei niinkään sukusiitosasteiden nousu. Holstein-friisiläissonnien sukusiitosaste nousi keskimäärin 0,2 %-yksikköä sukupolvea kohti ja lehmillä sukusiitosaste nousi keskimäärin 0,1 %-yksikköä sukupolvea kohti. Sukusiitosasteiden nousu on siis ollut hidasta. Molempien rotujen sonneilla ja lehmillä sukusiitoksen nousu on ollut erittäin hidasta ja tämä selittyy osaksi sukusiitoksen rajoittamisella paritussuunnitelmia tehtäes sä. Ayrshiresonnien sukulaisuusaste on noussut muutamissa ikäluokissa 1990-luvun lopulla jo huolestuttavan korkealle ja se saattaa tulevaisuudessa johtaa myös nopeampaan sukusiitosasteiden nousuun. Holstein- friisiläisten sonnien sukulaisuusaste ei ole noussut vielä kovinkaan korkealle ja myös lehmien sukulaisuusasteet ovat erittäin alhaisia ja tämä johtuu pääosin rodun muuttumisesta friisiläisestä holsteiniksi.

Pedigree data from national breeding value evaluations were used in calculation of the coefficient and rate of inbreeding, average coefficient and rate of relationship and generation intervals for the Finnish Ayrshire and Holstein-Friesian dairy cattle populations. The data had 1,366,555 Ayrshire and 377,869 Holstein-Friesian animals. The mean coefficient of inbreeding for Ayrshire and Holstein-Friesian animals born in the 1990s was 2.29% and 0.90%, respectively, and the trend was towards higher inbreeding values. The average coefficient of relationship, mean increase in inbreeding and generation interval was calculated for bulls born between 1976 and 1999, and for cows born between 1986 and 1999. The mean coefficient of relationship of Ayrshire bulls increased 2.22 %-units per generation and inbreeding increased 0.20 %-units per generation during the years studied. The mean coefficient of relationship of Finnish Holstein-Friesian bulls increased 0.96 %-units per generation and inbreeding 0.17 %-units per generation. The mean coefficient of relationship and inbreeding of Ayrshire cows increased 0.38 %-units and 0.31 %-units per generation, respectively. For Holstein-Friesian cows the mean coefficient of relationship and inbreeding increased 0.25 %-units and 0.11 %-units per generation, respectively. Results show that inbreeding is low and it is increasing slowly in both breeds. However, especially the coefficients of relationship of Ayrshire bulls are high in some age classes and this may lead into faster increase in coefficients of inbreeding.