Sopimustuotannon rooli Suomen viljamarkkinoilla

Abstract

Elintarvikkeiden laatuketjulle on eduksi, että kuluttajalle tarjottavan tuotteen tie maatilalta kaupan hyllylle tunnetaan. Tieto tuotteen ominaisuuksista ei riitä; on tiedettävä myös tuotantotapa. Laatuketjun varmistamiseksi maatalouden, jalostuksen ja kaupan tulisi solmia koko ketjun kattavia sopimuksia. Sopimustuotannon avulla halutunlaisen viljatuotteen vaatimukset voidaan ottaa huomioon jo maatilalla. Sopimuksia tarvitaan paitsi tuotteen laadun varmistamiseksi myös tavaran riittävyyden turvaamiseksi. Tiedot perustuvat Taneli Rytsän maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa (MTTL) valmistuneeseen selvitykseen, jossa tarkastellaan viljan sopimustuotantoa ja viljan tarjontaketjun toimintaa pääasiassa viljan ostajien näkökulmasta. Kansallisen elintarvikehuollon kannalta on oleellista, että kotimaista raaka-ainetta on saatavilla. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamista edistää, jos hinnasta, määrästä ja laadusta sovitaan jo silloin kun tuotantopäätöksiä tehdään. Esimerkiksi viljanviljelyä voidaan näin ohjata kuluttajien lopputuotteiden kysyntää vastaavaksi. Sopimuksilla myös riski voidaan jakaa eri osapuolien kesken, samoin kun niillä voidaan määrittää tuotantoon liittyvän päätösvallan jakautuminen viljelijän ja viljan ostajan välillä. Käytettävien sopimusten kattavuus ja sitovuus määräytyisi viljaraaka-aineelle asetettavien erityisvaatimusten perusteella. Sopimustuotannon keskeisiä haasteita ovat mm. tarjonnan hallinnan kehittäminen, kaikkien osapuolten saatavilla olevan informaation lisääminen sekä tehokkaiden kannustimien luominen sopimusosapuolten välille. Viljaa jalostavan teollisuuden ja viljaliikkeiden on mahdollista paremmin turvata haluamansa raaka-aineen saanti sopimustuotannon avulla. Samalla viljantuotanto integroituu tiiviisti osaksi elintarvikeketjuja. Suomessa markkinoille tulevan viljan määrä vaihtelee normaalivuotena 1,5-1,8 mrd. kilon välillä. Tästä 80 % on markkinointisopimusten piirissä. Käytössä oleva sopimustuotannon malli on sikäli löyhä, että viljelijä ja viljan ostaja sopivat etukäteen tuotettavasta viljalajista ja määrästä. Sen sijaan hinta määräytyy kulloisenkin markkinatilanteen mukaan. Mallasohran osalta toiminta on koordinoidumpaa, sillä viljeltävän lajikkeen lisäksi ennalta sovitaan myös hinnasta. EU:n maatalousuudistus Agenda 2000 alentaa viljan interventiohintaa 15 %. Viljan markkinahinnan alhaisuus yhdistettynä heikkoon satotasoon ja korkeaan kustannustasoon uhkaa viljantuotannon tulevaisuutta Suomessa. On koko elintarvikesektorin edun mukaista, että kotimaisen raaka-aineen saanti turvataan. Sopimustuotannon kehittäminen tarjoaa tähän hyvän välineen.

The study analyses the current role of contract production in the Finnish cereal supply chain. The study utilises different theoretical approaches, such as transaction costs, vertical coordination, contracts and information. In the empirical part of the study the role of the Finnish cereal industry and the cereal trade is described. The seed production and the structure of the Finnish cereal production are also described briefly. In this study we try to analyse some aspects of cereal production in order to improve contract based production. The study also presents some aspects for developing the Finnish contract production. This study is the first part of a more extensive study concerning contract production. The main purpose of this study is to describe the environment of cereal supply chain and to collect more information for later studies concerning contract production. Research data for the study are obtained mainly from literature, questionnaires and personal interviews. The analysis indicates that in a normal year the quantity of cereals entering the market lies between 1.5 1.8 million tonnes. About 80% of that amount is produced under contractual arrangements. In Finland the contract usually includes the quantity, species and in some cases also the variety. In malt barley contracts the price is also determined in advance. On the Finnish cereal market there are typically two business orientations; logistic alliances in which the cereal trade is organised by trade and partnership relationship between farmer and trade or between farmer and industry. Farmer can make a contract with both trade and industry. The main problems in contract production are related to the price risk and uncertainty. Because the price is not determined in advance (except for malt barley), both the seller and the buyer face price risk and uncertainty. In Finland the climatic conditions also increase the risk involved in contract production. Other main factors affecting contract production are control measures concerning the cereal supply and information between contract parties. The competitiveness of the cereal supply chain could be improved by means of efficient coordination of the supply by giving information and using effective contract incentives.