Turvetuotantoalueiden jatkokäyttö : Kannattavuus, aluetalous- ja ympäristövaikutukset

Tutkimuksessa selvitettiin turvetuotantoalueiden erilaisten jatkokäyttömuotojen kannattavuutta ja ympäristövaikutuksia sekä arvioitiin niiden aluetalousvaikutuksia Keski-Pohjanmaalla. Vertailtavina kasveina olivat ruokohelpi, kuituhamppu, paju ja hieskoivu, joita voitaisiin tuottaa laajassa mitassa entisillä turvesoilla. Ympäristövaikutusten arviointiin sisältyi myös tavanomaisten nurmikasvien viljely. Ruokohelpeä voidaan käyttää kuivikkeena, kasvualustamateriaalina tai biokaasun syötteenä, hamppukuitu käy esimerkiksi biokomposiittimateriaaliksi ja paju ja hieskoivu biohiilen raaka-aineeksi. Peltoviljelyvaihtoehdot olivat heikosti kannattavia, mutta ruokohelven tuotanto kuivikkeeksi tai biokaasun raaka-aineeksi voi kannattaa jopa ilman tukea, jos satotaso pysyy riittävän korkeana. Edellytyksenä kannattavalle biokaasusyötteen tuotannolle on lisäksi se, että tuotettu biopolttoaine voidaan osoittaa ilmaston kannalta kestäväksi, jolloin biokaasulaitos pystyy maksamaan syötteestä korotettua hintaa. Laskelmissa oletettiin, että hieskoivua ja pajua käytetään biohiilen raaka-aineena, jonka hinnan oletettiin vastaavan metsähakkeen viime vuosien hintatasoa. Luontaiseen metsitykseen perustuva hieskoivun tuotanto on kannattavaa aikaisemmissa tutkimuksissa todennetuilla kuivamassatuotoksilla. Pajunviljely on kannattamatonta sellaisilla tuotoksilla, jotka on mahdollista saavuttaa suonpohjilla käytännössä. Pelkällä biomassojen tuotannolla jäätäisiin kauaksi turvetuotannon aluetalousvaikutuksista ilman merkittävää paikallista jatkojalostusta. Elinkaarianalyysin perusteella lannoitteiden ja kalkin valmistus ja käyttö oli ylivoimaisesti suurin ympäristön kuormittaja kaikissa vaikutusluokissa (ilmastovaikutus, fossiilisten resurssien kulutus, maaperän happamoituminen ja makean veden rehevöityminen). Hieskoivun tuotannon ympäristövaikutukset olivat pienimmät kaikissa tarkastelluissa vaikutusluokissa passiivisen tuotantomuodon ansiosta. Turpeen hajoamisesta johtuvia ilmastopäästöjä ei huomioitu elinkaarianalyysissä. Raportissa verrattiin myös biomassojen tuotannon kannattavuutta turvetuotantoalueiden uusiin käyttömuotoihin. Maanomistajalle turvesuon vuokraaminen aurinko- tai tuulivoimala-alueeksi on todennäköisesti huomattavasti kannattavampaa kuin tutkimukseen valittujen biomassojen tuotanto. Jatkossa hiilimarkkina- ja luontoarvoliiketoiminnasta voi tulla uusi tulonlähde.