Metsäsertifioinnin ekotehokkuus

Abstract

Metsäsertifioinnin tarkoituksena on taata, että metsien hoito ja käyttö vastaa edeltäkäsin asetettuja ekologisia, ekonomisia ja sosiaalisia standardeja. Suomen talousmetsistä on sertifioitu FFCS-metsäsertifiointijärjestelmän mukaisesti 95 %. Työn tavoitteena on selvittää FFCS-metsäsertifioinnin ekologiset vaikutukset, kustannukset ja näiden yhdistelmänä muodostaa kvalitatiivinen arvio FFCS-metsäsertifioinnin ekotehokkuudesta. Työ perustuu olemassa olevan tutkimustiedon perusteella muodostettuun synteesiin ja haastattelututkimukseen. Olemassa olevasta tutkimustiedosta huomioitiin boreaalista metsävyöhykettä koskevat tutkimukset sekä aikaisemmat metsäsertifiointitutkimukset. Haastattelututkimus suoritettiin yhdeksänä teemahaastatteluna. Haastattelumateriaali litterointiin ja teemoiteltiin Atlas-ohjelmaa apuna käyttäen.Tutkimus osoitti, että metsäsertifioinnin ekologiset vaikutukset voidaan jakaa suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin. Suorat vaikutukset johtuvat metsäsertifiointikriteereistä ja niiden vaatimusten toteuttamisesta. Tärkeimmät ekologiset kriteerit ovat arvokkaat elinympäristöt -kriteeri, säästöpuukriteeri, kulotuskriteeri ja suojakaistakriteeri. Metsäsertifioinnin suorat ekologiset vaikutukset ovat olemassa olevan tutkimuksen perusteella vähäiset, sillä vaikka metsäsertifiointi kiinnittää huomiota tärkeisiin metsän monimuotoisuutta lisääviin tekijöihin, se ei tuo lainsäädäntöön verrattuna paljon uutta metsänhoitoon. Tärkein suora ekologinen vaikutus metsäsertifioinnista aiheutuu säästöpuukriteeristä, joka voi pitkällä aikavälillä lisätä huomattavasti lahopuun määrää talousmetsissä. Metsäsertifioinnin epäsuorat ekologiset vaikutukset liittyvät metsänhoidon ohjeistukseen, viestintään ja koulutukseen. Metsäsertifiointi on yhtenäistänyt metsänhoidon käytäntöjä, lisännyt viestintää metsäsektorin sidosryhmien kesken, selkeyttänyt metsänhoidon ohjeistusta, motivoinut auditointien kautta metsäsektorin työntekijöitä noudattamaan tarkemmin niin metsäsertifiointikriteerejä kuin lainsäädäntöäkin ja parantanut heidän luonnonhoidon koulutustasoaan. Kokonaisuudessaan se on siis tehostanut metsäsektorin toimintaa. Metsäsertifioinnin kokonaiskustannukset ovat arviolta 0,37 1,4 /ha/v. Muihin metsänhoidon ja -suojelun ohjauskeinoihin verrattuna metsäsertifiointi rajoittaa vähemmän ohjauskeinon kohteena olevan metsän taloudellista käyttöä ja sisältää mittakaavaedun. Näin ollen myös metsäsertifioinnin kustannukset ovat muita ohjauskeinoja alhaisemmat.Metsäsertifioinnin ekotehokkuus voidaan tämän tutkimuksen perusteella arvioida hyväksi, vaikkakin sen tehokkuus voisi olla nykyistä korkeammalla tasolla ilman suuria muutoksia metsänhoidon käytäntöihin. Koska ekotehokkuuden arvio perustuu suureisiin, jotka eivät ole yhteismitallisia, on arvio metsäsertifioinnin ekotehokkuudesta suuntaa-antava. Tarkemman arvion esittämiseksi tarvittaisiin kenttätutkimusta metsäsertifioinnin ekologisista vaikutuksista sekä lisätutkimusta metsäsertifioinnin kustannuksista ja sidosryhmien yhteistoiminnan sujuvuudesta. Lisäksi on muistettava, että ekotehokkuus ei mittarina kerro ekologisten vaikutusten tai kustannusten tasosta vaan ekologisten vaikutusten ja kustannusten suhteesta. Vaikka siis ekotehokkuus arvioidaan hyväksi, tästä ei voi yksinään vetää sitä johtopäätöstä, että metsäsertifioinnin ekologiset vaikutukset olisivat korkeita tai kustannukset pieniä.