Koivutisleen kaupallistaminen kasvinsuojeluaineeksi ja biosidiksi

Abstract

Koivutisleen on todettu olevan tehokas kasvinsuojeluaine ja biosidi. Nyt näyttöä on myös tisleen haitattomuudesta ympäristölle, joten asiakkaatkin odottavat kemikaaleja korvaavia biotuotteita. Biotorjunnan tarve on erityisen suuri niin sanotussa luomuviljelyssä, jossa kasvintuhoojat aiheuttavat jatkuvasti vaikean tuotantoriskin. Sama tarve on esitetty harrasteviljelijöiden ja viheralueiden hoitajien taholta. Vauhtia luonnonaineiden käytölle antaa myös EU:n torjunta-ainepolitiikka, jonka tavoitteena on synteettisten kemikaalien korvaaminen niin sanotuilla vaihtoehtoisilla torjuntamenetelmillä. Hyvä näyttö tisleen tehosta tai vähäiset haitat vesi- ja maaperäeliöille eivät kuitenkaan riitä tisleen kaupallistamiseen. Uusien tuotteiden markkinointi ja myynti kasvinsuojeluaineeksi tai biosidiksi on nimittäin luvallista vain, jos tuotteet on rekisteröity EU:n edellyttämällä tavalla. Euroopan yhteisössä tehoaineet hyväksytään yhteisesti, valmisteet kansallisesti. Jäsenvaltiot eivät saa hyväksyä muita kuin yhteisössä hyväksyttyjä tehoaineita sisältäviä valmisteita. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeva direktiivi 91/414/ETY (PPP-direktiivi) tuli voimaan 25.7.1993. Myös biosidien rekisteröinti on pakollista. Kasvinsuojeluaineiden rekisteröintiin liittyvät tiedot saa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta, jonka kautta rekisteröintiprosessi aloitetaan. Eviran ohella tärkeitä asiantuntijatahoja ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE). Valviran pääroolina on terveysriskien arviointi ja SYKE:n vastuulla ovat ympäristöön liittyvien riskien arvioinnit. Kasviperäiset aineet rekisteröidään toistaiseksi täsmälleen samalla periaatteella kuin synteettisetkin kemikaalit. Systeemi on kallis ja hidas, joten EU käynnisti Rebeca-hankkeen, jonka tehtävänä on ollut esittää komissiolle uudet biotuotteiden (bPPP) rekisteröintikäytännöt. Esitys valmistui ja julkaistiin syksyllä 2007.

Potential for developing natural pesticides from plant chemicals has long been recognized and represents an alternative screening and discovery strategy for developing new plant protection compounds. Birch tar oil (BTO) is a distilled by-product from the patented pyrolysis process (Charcoal Finland Ltd) of producing charcoal from silver birch. Our results have proved that BTO can be used as biological plant protection product (bPPP) and biocide. The oil has also been used for colouring of wood materials and to dim smells as well as an aroma agent. Need of botanicals is notable in organic farming as well as in low in-put IPM programs. Comprehensive studies determining the ecotoxicological effects of BTO on non-target soil organisms indicated that direct and indirect effects of BTO on soil food-webs appear not to be significant. The majority of acute toxicity values (EC50) of the BTO were less than 100 000 ìg/L, indicating BTO to be practically non-toxic for most aquatic organisms. In spite of our results showing good efficacy of the BTO as bPPP, the strict registration policy of plant protection products in the EU could limit commercialization of BTO in the member countries regulated in Eu directive. Difficulty of the registration of botanicals has been a well known fact, and thus e.g. REBECA project has suggested some changes to the registration process of bPPP s in Europe. Also The Thematic Strategy on Sustainable use of Pesticides (EU commission 2007) emphasize replacement of synthetic chemicals with environmentally friendly control technologies. Eco Koivu repellent is so far the only BTO product which can be commonly used in Finland but only for experimental purposes. Our results suggested that the potential of BTO as bPPP is much wider than the use as reppellant.