Koivutisleen kaupallistaminen kasvinsuojeluaineeksi ja biosidiksi

Koivutisleen on todettu olevan tehokas kasvinsuojeluaine ja biosidi. Nyt näyttöä on myös tisleen haitattomuudesta ympäristölle, joten asiakkaatkin odottavat kemikaaleja korvaavia biotuotteita. Biotorjunnan tarve on erityisen suuri niin sanotussa luomuviljelyssä, jossa kasvintuhoojat aiheuttavat jatkuvasti vaikean tuotantoriskin. Sama tarve on esitetty harrasteviljelijöiden ja viheralueiden hoitajien taholta. Vauhtia luonnonaineiden käytölle antaa myös EU:n torjunta-ainepolitiikka, jonka tavoitteena on synteettisten kemikaalien korvaaminen niin sanotuilla vaihtoehtoisilla torjuntamenetelmillä. Hyvä näyttö tisleen tehosta tai vähäiset haitat vesi- ja maaperäeliöille eivät kuitenkaan riitä tisleen kaupallistamiseen. Uusien tuotteiden markkinointi ja myynti kasvinsuojeluaineeksi tai biosidiksi on nimittäin luvallista vain, jos tuotteet on rekisteröity EU:n edellyttämällä tavalla. Euroopan yhteisössä tehoaineet hyväksytään yhteisesti, valmisteet kansallisesti. Jäsenvaltiot eivät saa hyväksyä muita kuin yhteisössä hyväksyttyjä tehoaineita sisältäviä valmisteita. Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskeva direktiivi 91/414/ETY (PPP-direktiivi) tuli voimaan 25.7.1993. Myös biosidien rekisteröinti on pakollista. Kasvinsuojeluaineiden rekisteröintiin liittyvät tiedot saa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta, jonka kautta rekisteröintiprosessi aloitetaan. Eviran ohella tärkeitä asiantuntijatahoja ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE). Valviran pääroolina on terveysriskien arviointi ja SYKE:n vastuulla ovat ympäristöön liittyvien riskien arvioinnit. Kasviperäiset aineet rekisteröidään toistaiseksi täsmälleen samalla periaatteella kuin synteettisetkin kemikaalit. Systeemi on kallis ja hidas, joten EU käynnisti Rebeca-hankkeen, jonka tehtävänä on ollut esittää komissiolle uudet biotuotteiden (bPPP) rekisteröintikäytännöt. Esitys valmistui ja julkaistiin syksyllä 2007.