Comparison of part-time grazing and indoor silage feeding on milk production

Abstract

Osa-aikalaiduntamisella voidaan laidun pitää käyttökelpoisena ruokintamuotona myös suurelle karjalle. Tutkimuksessa selvitettiin osa-aikalaiduntamisen vaikutusta lehmien rehunsyöntiin ja maitotuotokseen kahdessa erillisessä kokeessa vuosina 2003 ja 2005. Molempina koevuosina laiduntamista verrattiin sisäruokintaan, jossa karja pääsi ulkotarhaan 2 h ajan. Ensimmäisessä kokeessa lehmät olivat laitumella yöllä (12 h laidunaika, Koe 1) ja toisessa päivällä (6 h laidunaika, Koe 2). Sisälläoloaikana kaikilla ryhmillä oli vapaa säilörehuruokinta, ja väkirehun määrä oli kaikilla lehmillä 9 kg. Kokeessa 1 väkirehun raakavalkuainen oli 167 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kokeessa 2 lehmät saivat joko matalan (135 g/kg ka) tai korkean raakavalkuaistason väkirehua (185 g/kg ka). Kokeessa 1 yöaikalaidun lisäsi kokonaissyöntiä ja maitotuotosta (3,9 kg/d). Kesäkuussa ryhmien välinen ero maitotuotoksissa oli pienin. Laidunryhmän elopaino lisääntyi kokeen aikana sisäryhmää enemmän. Kokeessa 2 päivälaidun ei lisännyt merkitsevästi keskimääräistä tuotosta kesän aikana. Maitotuotoksissa esiintyi kuukausi × käsittely -yhdysvaikutus siten, että heinäkuussa päivälaidunryhmä lypsi 2,5 kg/d enemmän sisällä pidettyyn ryhmään verrattuna. Väkirehun lisävalkuaisen käytöstä oli enemmän hyötyä sisäruokitulle ryhmälle kuin päivälaidunryhmälle. Erilaiset tuotantotulokset selittyvät pääosin kokonaiskuiva- aineen syönnin eri määrillä. Laidunryhmillä karkearehuosuuden energiasisältö oli lisäksi säilörehuryhmää suurempi, joten kokonaisenergiansaanti muodostui laidunryhmillä kokonaissyönnin lisäystä suuremmaksi. Säilörehun ja laidunrehun energiasisällöt vaihtelivat molempien kokeiden aikana, ja erot laitumen hyväksi olivat suurimmillaan energia-arvoltaan matalan säilörehun aikana. Jopa heikkolaatuisinkin laidunrehu oli tuotantovaikutukseltaan vähintään hyvän säilörehun veroinen. Lisävalkuaisen heikko tuotosvaste laidunruokinnalla kuvastaa laidunrehun hyvää OIV-arvoa. Kokeen johtopäätöksenä voidaan todeta, että osa-aikalaidun lisää lehmien maitotuotosta ja vähentää lisävalkuaisen tarvetta ruokinnassa.

Cows were assigned randomly to indoor silage feeding (with 2 h outdoor exercise) or part-time grazing treatment in two different experiments. One group was kept in confinement with ad libitum grass silage within each experiment. The other group had ad libitum grass silage indoors and they were put out on grass pasture during part of the 24 hour period, 12 hours (night, Experiment 1) and 6 hours (day, Experiment 2) in June, July and August. In Experiment 2, the concentrate (9 kg d-1) was given at two crude protein levels: high crude protein [185 g kg-1 dry matter (DM)] and low crude protein (135 g kg-1 DM). In Experiment 1, night-time grazing increased total DM intake and milk (3.9 kg d-1) production. There was interaction between month and forage feeding strategy, the difference in milk yield being smallest between treatments in June. In Experiment 2, day-time grazing had no significant main effect on milk production but there was significant interaction between month and forage feeding strategy showing 2.5 kg d-1 difference between treatments in July. High-protein concentrate tended to increase the milk yield more on the silage diet compared with the group grazing during daytime. .The differences in milk yield between the forage feeding treatments were mainly due to the higher dry matter intake and higher metabolizable energy content of the pasture grass compared with silage. The lower milk responses to concentrate crude protein in the cows grazing during daytime compared with the silage group indicate a high protein value of pasture grass. It is concluded that part-time grazing increases the milk yield and decreases the need for supplementary concentrate protein.