Tenojoen vesistöalueen lohisaaliit Suomessa 1973–2016 : Osa II, Sivujokien lohenkalastus

Abstract

Raportissa käsitellään Tenojoen sivujokien lohikantoihin kohdistuvaa kalastusta ja muutoksia saaliissa. Noin 45 vuoden seuranta-aikana lohenkalastukseen vaikuttivat monet kalastussäädösten ja kalastustapojen muutokset. Luonnonvaraiset lohikannat vaihtelivat melko säännönmukaisesti, mikä heijastui myös saalistilastoissa. Koska saamelaiskulttuuriin ja osittain myös ylälappilaiseen ”kotikuntaetuuteen” on kuulunut lähialueiden kotitarvekalastus ilman kalastuslupia, lohenkalastuksen seuranta mahdollistui kattavammin vasta 1990-luvun lopussa, kun paikalliset osakaskunnat järjestivät luvanmyyntiä omille vesialueilleen. Yksittäisiä saalistietoja Tenojoen sivujoista saatiin 1970-luvulta ja hieman kattavammin 1980-luvulta lähtien Tenojoen vuosittaisten saalishaastattelujen yhteydessä. Sivujokien valtion vesialueiden lohisaalisarviot perustuivat eräkalastajien ja kotitarvekalastajien lunastamiin kalastuslupiin. Pulmankijärven vuotuinen lohisaalis vuosina 1974–1989 oli 350 kiloa. Vuodesta 1990 lähtien järven rannalla asuvat ruokakunnat saivat Tenojoen kalastussäännön ja erityisen valtakirjan myötä kalastaa lohta muiden sivujokialueiden verkkokalastuksesta poiketen. Valtakirjakalastuksen velvoittaman lohisaalisnäytteenoton aikana lohisaalista saatiin keskimäärin 610 kiloa vuodessa. Vetsikkojoessa kalastaneiden paikkakuntalaisten lohisaaliit 1970–1980 -luvuilla olivat alle 100 kiloa, mikä johtuu vähäisistä saalisilmoituksista. 1990-luvulla paikalliskalastajien vuotuinen lohisaalis oli keskimäärin 330 kiloa ja kalastusmatkailijoille arvioitiin keskimäärin 390 kilon lohisaalis. 2000-luvulla Vetsikkojoesta tilastoitiin keskimäärin 780 kiloa lohta, mistä noin 60 % oli paikkakuntalaisten saalista. Utsjoen sivuvesistön suurin lohisaalis, 5 200 kiloa tilastoitiin vuodelta 1974, jolloin jokivarren kirjanpitokalastajilta saatiin kattavat saalistiedot. 1980–1990 -luvuilla keskimääräinen lohisaalis oli 1 300 kiloa ja 2000-luvulla noin 2 000 kiloa. Varhaisimpien tutkimusvuosien lohisaaliit olivat paikallisten verkko- ja vapapyynnistä. Vuodesta 2000 lähtien ulkopaikkakuntalaisten vapakalastus lisääntyi vähitellen ollen 950 kiloa lohta vuonna 2016, mikä oli 45 % Utsjoen vesistön lohisaaliista Lohikantojen luonnolliset vaihtelut näkyivät lähes samanaikaisesti eri sivujokien saaliissa. Erittäin hyviä lohisaaliita tilastoitiin useimmilta sivujokialueilta vuonna 1974 sekä 1990-luvun ja 2000-luvun alussa. Pulmankijärven, Vetsikkojoen ja Utsjoen viimeisin hyvä lohisaalis tilastoitiin vuodelta 2014. Saaliit tiedusteltiin haastattelemalla, postitse tai saalistietoja koostettiin kalastajien toimittamista kalakantanäytteistä. Saalisarvioinnissa käytettiin mahdollisia kalastuslupatietoja ja satunnaisia kalastuksen valvonnalta saatuja pyydyskartoituksia. Tenojoen sivuvesistöalueen lohenkalastustehon selvittämiseksi tehtiin arvioita ruokakuntakohtaisesta yksikkösaaliista vapa- ja verkkopyynnille. Utsjoen sivuvesistöissä kalasti enimmillään kahdeksan erilaista kalastajaryhmää, mistä syystä lohisaaliiden arviointi ilman kalastuslupatietoja ja kalastajien saalisilmoituksia oli erityisen työlästä. Saalisilmoitusvelvollisuus tuli kaikille Tenon vesistöalueen lohenkalastajille vuonna 2017. Lohisaalisraporttia rahoittivat erillishankkeina maa- ja metsätalousministeriö ja Maanmittauslaitos.