Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja kasvitauteihin : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Kyntämättä viljelyn tavoitteena on muokkauskustannusten alentaminen, maan rakenteen parantaminen sekä eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen vähentäminen. Kyntöä korvaavissa menetelmissä maata muokataan yleensä matalampaan ja kasvijätteitä mullataan vähemmän kuin kynnössä. Kirjallisuuden mukaan perusmuokkauksen vaikutukset rikkakasveihin ja kasvitauteihin vaihtelevat. Eri tutkimuksissa käytetyt muokkausmenetelmät ja olosuhteet ovat olleet erilaisia. Monesti menetelmät on raportoitu liian puutteellisesti, jotta voitaisiin varmuudella osoittaa muokkausmenetelmien aiheuttamat erot rikkakasvi- tai tautitilanteeseen. Joitakin johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä. Kynnöstä luovuttaessa siemenrikkakasvit eivät yleensä muodostu ongelmaksi. Tietyt lajit voivat vähentyä ilman kyntöä, jos torjunta on vuodesta toiseen tehokasta. Tämä johtuu siementen kertymisestä maan pintaosiin ja siemenvaraston köyhtymisestä. Kestorikkakasvien monivuotinen juurakko yleensä hyötyy maanmuokkauksen vähentämisestä. Jäykillä maalajeilla monivuotisten rikkakasvien on todettu pysyvän melko hyvin kurissa kyntämättä viljelyssä, mutta kevyillä mailla niiden torjuntatarve on lisääntynyt kyntöviljelyyn nähden. Muokkauksen tehoa kestorikkakasveihin voidaan parantaa ajoittamalla muokkaukset syksyyn, parantamalla kaluston multaustehoa sekä lisäämällä ajokertoja ja työsyvyyttä. Monet viljojen tautien aiheuttajista talvehtivat menestyksekkäästi pinnalla olevassa satojätteessä. Siksi kyntämättä viljelyssä lehtilaikkutaudit näyttävät olevan yleisempiä kuin kyntöviljelyssä. Tautiepidemian riski riippuu kuitenkin maan pinnalle jääneen kasvijätteen määrästä ja laadusta. Myös maan muuttuminen kosteammaksi ja hieman viileämmäksi kyntämättä viljelyn takia voi vaikuttaa tauteihin. Tyvitautien esiintyminen on vaihtelevaa, joskus niiden on havaittu jopa vähenevän kyntämättä viljelyn seurauksena.

The aim of ploughless tillage is to reduce costs, improve soil structure, avoid erosion and minimize leaching of nutrients. In reduced tillage, soil is tilled to a shallower depth and plant residues are covered less than in conventional ploughing. The effect of tillage on weeds and plant diseases reported in the literature has been variable. The tillage methods and conditions of the studies have differed. The tillage systems have often been reported so inadequately that the direct effects of tillage on weeds or diseases remain uncertain. Some conclusions can nevertheless be drawn. Annual weeds do not usually cause problems in reduced tillage. The abundance of some species may be lower in unploughed soil than in ploughed soil if weed-control has been continuously effective, because the weed seeds accumulate in the topsoil and the seedbank becomes poorer. On the other hand, the rhizomes of perennial weeds benefit from reduced tillage. On heavy clay soils, perennial weeds do not seem to proliferate in reduced tillage more than they do in ploughing. On light soils, however, perennials have to be controlled more carefully in reduced tillage. The effect of tillage on perennial weeds can be improved by the timing of tillage and by increasing tillage intensity or depth. Plant pathogens that overwinter well on soil surface plant residues may increase in reduced tillage. The greater moisture content and lower temperature of unploughed soil can also influence diseases. Foliar diseases have often been found to be more common in reduced tillage than in ploughing. However, the risk of epidemics depends on the quantity and quality of plant residues. The occurrence of root diseases is more variable. Sometimes these have been observed to decrease in reduced tillage.