Kyntämättä viljelyn vaikutus rikkakasveihin ja kasvitauteihin : kirjallisuuskatsaus

Kyntämättä viljelyn tavoitteena on muokkauskustannusten alentaminen, maan rakenteen parantaminen sekä eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen vähentäminen. Kyntöä korvaavissa menetelmissä maata muokataan yleensä matalampaan ja kasvijätteitä mullataan vähemmän kuin kynnössä. Kirjallisuuden mukaan perusmuokkauksen vaikutukset rikkakasveihin ja kasvitauteihin vaihtelevat. Eri tutkimuksissa käytetyt muokkausmenetelmät ja olosuhteet ovat olleet erilaisia. Monesti menetelmät on raportoitu liian puutteellisesti, jotta voitaisiin varmuudella osoittaa muokkausmenetelmien aiheuttamat erot rikkakasvi- tai tautitilanteeseen. Joitakin johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä. Kynnöstä luovuttaessa siemenrikkakasvit eivät yleensä muodostu ongelmaksi. Tietyt lajit voivat vähentyä ilman kyntöä, jos torjunta on vuodesta toiseen tehokasta. Tämä johtuu siementen kertymisestä maan pintaosiin ja siemenvaraston köyhtymisestä. Kestorikkakasvien monivuotinen juurakko yleensä hyötyy maanmuokkauksen vähentämisestä. Jäykillä maalajeilla monivuotisten rikkakasvien on todettu pysyvän melko hyvin kurissa kyntämättä viljelyssä, mutta kevyillä mailla niiden torjuntatarve on lisääntynyt kyntöviljelyyn nähden. Muokkauksen tehoa kestorikkakasveihin voidaan parantaa ajoittamalla muokkaukset syksyyn, parantamalla kaluston multaustehoa sekä lisäämällä ajokertoja ja työsyvyyttä. Monet viljojen tautien aiheuttajista talvehtivat menestyksekkäästi pinnalla olevassa satojätteessä. Siksi kyntämättä viljelyssä lehtilaikkutaudit näyttävät olevan yleisempiä kuin kyntöviljelyssä. Tautiepidemian riski riippuu kuitenkin maan pinnalle jääneen kasvijätteen määrästä ja laadusta. Myös maan muuttuminen kosteammaksi ja hieman viileämmäksi kyntämättä viljelyn takia voi vaikuttaa tauteihin. Tyvitautien esiintyminen on vaihtelevaa, joskus niiden on havaittu jopa vähenevän kyntämättä viljelyn seurauksena.