Ripsiäiset avomaamansikalla ja herukkakoin tarkkailu mustaherukalla : Kokemuksia Keski-Suomesta 2021–2022

Abstract

Keski-Suomen noin 100 marjanviljelytilaa tuottaa marjoja 275 ha:n alalla. Eniten viljellään herukoita ja mansikkaa. Ilmastonmuutos vaikuttaa viljely-ympäristöön. Kasvintuhoojat runsastuvat, mutta samanaikaisesti torjunta-ainevalikoima kapenee mm. ympäristövaikutusten vuoksi. Myös jatkojalostuksen, kaupan ja kuluttajien vaatimukset ympäristökysymyksissä kasvavat. Integroidun viljelyn periaate vastaa niihin hyvin, mutta edellyttää tuhoojien tarkkailua ja vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien kehittämistä. Uutta tekniikkaa tuholaisten hallintaan Keski-Suomen marjatiloilla (TekMarja) -hankkeessa (1.3.2020–30.9.2023) kehitettiin käytänteitä ja menetelmiä marjanviljelyn tuholaisten hallintaan. Herukalla perhostuholaiset, kuten herukkakoi, aiheuttavat paikallisesti suuria sadonmenetyksiä, ja niiden tehokas torjunta edellyttää kasvustojen tarkkailua. Hankkeessa testattiin digitalisaation mahdollistamaa etäluettavaa ansatekniikkaa herukkakoin tarkkailuun. Mansikalla kuivat ja lämpimät alkukesät suosivat ripsiäisiä, joiden aiheuttamat tuhot ovat lisääntyneet marjatiloilla. Hankkeen tavoitteena oli kehittää tuhoojatarkkailun lisäksi ripsiäisten biologista torjuntaa avomaamansikalla. Hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä marjanviljelijöiden kanssa. Kaksivuotiset kokeilut toteutettiin tiloilla, tuotannossa olevissa kasvustoissa. Etäluettava tekniikka toimi herukalla pelto-olosuhteissa ja konenäköalgoritmi tunnisti hyvin ansaan lentäneet herukkakoit. Datasiirtoon tarvittavan puhelinverkko-operaattorin valintaan pitää kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta kuvat tulevat viiveettä katsottavaksi pilvipalveluun. Vertailu manuaaliansaan paljasti myös tarpeen kehittää ansakoteloa. Avomaan mansikalla ripsiäisiä esiintyi paljon erityisesti kesällä 2021. Biologisten torjuntaeliökäsittelyjen tulokset avomaalla vaihtelivat paljon. Yhdellä tilalla Amblyseius swirskii -petopunkki näytti ensimmäisenä kesänä vähentävän ripsiäisten lukumäärää, mutta kahdella tilalla vaikutusta ei havaittu. Ripsiäispetopunkki (Neoseilus cucumeris) ei vaikuttanut ripsiäisten lukumäärään, mutta vähensi mansikkapunkkia luomumansikkakasvustossa. Molempina vuosina ripsiäisvioitusta esiintyi huomattavasti enemmän ja ankarampana toisen asteen marjoissa verrattuna kukintovarren ensimmäisen asteen marjoihin. Ripsiäislajiston, mansikkalajikkeiden ja reunakasvillisuuden vaikutusta ripsiäisvioituksiin tulisi tutkia lisää. Hanke lisäsi tutkimuksen, neuvonnan ja viljelijöiden välistä yhteistyötä. Luonnonvarakeskus (Luke) hallinnoi hankkeen ja toteuttajakumppanina oli ProAgria Keski-Suomi. Hankkeen rahoittajina olivat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (Maaseuturahasto), Keski-Suomen ELY-keskus sekä Maiju ja Yrjö Rikalan puutarhasäätiö. Yhteistyössä mukana oli Biotus Oy, joka tarjosi hankkeelle torjuntaeliöt, feromonit ja seurannassa käytetyt liima-ansat.