Tuontikoivutukin laatu

Tutkimuksessa tarkasteltiin tyyppileimikoiden avulla Venäjältä Suomeen tuotavan koivutukkiraaka-aineen laatua. Tyyppileimikoita pystymitattiin Karjalan tasavallan ja Leningradin alueilla. Pystymitattujen leimikoiden lisäksi tutkimukseen valittiin koe-erät Vologdan alueelta junapuuna toimitettavista koivutukeista. Lisäksi tutkittiin kotimaisista kakkosharvennusvaiheen viljelyrauduskoivikoista saatavaa vaneritukkia. Tyyppileimikoiden pystymittaukset tehtiin kuudella tuontikoivuleimikolla Karjalan tasavallan ja Leningradin alueella sekä neljällä kotimaisella viljelyrauduskoivuleimikolla Pohjois-Karjalassa. Tukkimittauksissa ja koesorvauksissa oli mukana viisi pystymitattua tuontikoivuleimikkoa, kaksi viljelyrauduskoivuleimikkoa ja kahdelta eri lähtöasemalta lähetettyjä koivutukkeja Vologdan alueelta.Pysty- ja tukkimittauksissa tuontikoivuleimikot erosivat toisistaan vioiltaan ja järeydeltään. Myös koesorvauksissa saatujen viilujen laatujakaumissa oli tuontikoivutukkierissä isoja eroja. Hoitamattomista metsistä usein yli-ikäisinä korjattujen tuontikoivutukkien laadun vaihtelu hankaloittaa jatkojalostusta käyttötarkoituksesta riippumatta. Parhaimpaan pintaviiluluokkaan kuuluvia viiluja oli tuontikoivuerissä keskimäärin kolme kertaa viljelykoivueriä enemmän. Huonompien pintaviilujen osuus oli sen sijaan samansuuruinen. Kakkosharvennusvaiheen viljelykoivutukit ovat tasalaatuista ja hyvää raaka-ainetta varsinkin vaneritehtaille, joiden tuotanto on painottunut pinnoitettuihin vanerituotteisiin. Viilun poikittaisvetolujuudeltaan viljely- ja tuontikoivut eivät eronneet toisistaan.Tutkimuksen tuontikoivuaineistojen soveltuminen koivusahatavaran tuotantoon on kyseenalaista, koska sahatavaratuotannossa tavoitellaan ensisijaisesti värivirheettömiä, oksattomia ja joskus terveoksaisia tuotteita. Arvokkaimpien oksattomien saheiden saanto on suuriläpimittaisilla tuontikoivutukeilla hyvä, mutta ongelman aiheuttavat huonolaatuiset sydäntavarasaheet.