Peltoviljelyn sivutuotteet ja niiden bioenergiapotentiaali

Peltokasvien sivutuotteiden potentiaalista valtaosa, 70 – 90 %, koostuu kaikissa tarkastelluissa maissa viljakasvien oljista. Suurimmat sivutuotemäärät löytyvät Länsi-Euroopassa suuruusjärjestyksessä Ranskasta, Saksasta, Iso-Britanniasta, Italiasta ja Espanjasta. Itä-Euroopassa suurimpia ovat Venäjän Euroopan puoleiset osat, Ukraina ja Puola. Ukrainan ja Venäjän nyt suhteellisen heikkojen satojen arvellaan kasvavan tulevaisuudessa nopeasti. Pohjoismaissa suurin sivutuotemäärä muodostuu Tanskassa, jossa sitä myös hyödynnetään energiaksi jo varsin hyvin, ehkä parhaiten maailmassa. Suinkaan kaikki pelloilla muodostuva sivutuotemäärä ei ole käytetävissä energiaksi tai biojalostamoiden raaka-aineeksi. Tutkimusten mukaan merkittävin rajoittava tekijä on se, että maan kasvukunnon säilyttäminen edellyttää jättämään osan kasvinjätteistä maan multavuutta parantamaan. Tässä tutkimuksessa oletettiin, että 50 % kasvijätteestä tulee jättää vuosittain pelloille. Arvioon sisältyy kuitenkin suurta epävarmuutta alueittain ja maalajeista johtuen. Lisäksi sivutuotteiden käyttöä bioenergiaksi rajaavat mm. kotieläintuotannon kuivikekäyttö, pitkät kuljetusmatkat ja epäedulliset korjuusäät. Kuitenkin arviomme mukaan vähintään 20 – 30 % vuosittain muodostuvasta sivutuotteen määrästä olisi teknis-taloudellisesti arvioiden käytettävissä esimerkiksi bioenergiaksi. Euroopan suurissa maatalousmaissa tämä tarkoittaa 20 – 75 TWh:n teknis-taloudellista energiapotentiaalia per valtio, mikä vastaa 3 – 10 Olkiluodon ydinvoimayksikön tuottamaa energiamäärää. Suomessakin sivutuotteesta saatavalla energialla voi olla merkitystä hajautetussa energiantuotannossa ja keskitetyssä tuotannossa muiden uusiutuvien energiamuotojen tukena.