Effects of group size and early handling on some behavioural and physiological welfare parameters in farmed blue foxes

Tarhattuja sinikettuja kasvatetaan vieroituksen jälkeen yleisimmin uros-naaraspareittain perinteisissä kettuhäkeissä. Kritiikki tätä kasvatustapaa kohtaan ja yleinen kiinnostus tuotantoeläinten hyvinvointiin on kuitenkin lisännyt tarvetta etsiä vaihtoehtoisia kasvatusmuotoja tarhattaville turkiseläimille. Tässä työssä selvitettiin sisarusten läsnäolon (sosiaalinen rikaste) ja varhaisen käsittelyn (eläimen pelokkuuden vähentäminen ihmisen läheisyyteen tottumisen seurauksena) vaikutusta tarhattujen sinikettupentujen hyvinvointiin. Saadut tulokset osoittivat, että sinikettujen varhaisella käsittelyllä oli vain lyhytkestoinen positiivinen vaikutus, joka näkyi kasvun parantumisena kasvukauden alussa. Myöhemmin syksyllä varhaista käsittelyä saaneiden kettujen lisämunuaisen aktiivisuus oli kuitenkin korkeampaa, eli käsitellyt ketut näyttivät kokeneen pitkäkestoista stressiä enemmän kuin käsittelemättömät ketut. Ryhmäkoko (uros-naaraspari tai ryhmä, jossa kolme urosta ja kolme naarasta) ei vaikuttanut mitattuihin fysiologisiin hyvinvointiparametreihin, vaikka ryhmänsisäistä aggressiivisuutta havaittiinkin syyskuussa suoritettujen ruokintatestien yhteydessä. Lisäksi kuuden ketun ryhmässä kasvaneilla naarasketuilla oli nahassaan enemmän puremajälkiä kuin urosveljensä kanssa kahden kasvaneilla naarasketuilla. Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että sinikettupentujen kasvattaminen sosiaalista virikettä enemmän antavissa penturyhmissä voisi olla yksi vaihtoehtoinen kasvatusmuoto tarhatuille siniketuille.