Baltian maiden maa- ja elintarviketalous

Viron, Latvian ja Liettuan maatalous ja elintarviketeollisuus ovat ajautuneet vakaviin vaikeuksiin syksyllä 1998 alkaneen Venäjän taloudellisen kriisin seurauksena. Ennen kriisiä huomattava osa maiden elintarviketuotannosta vietiin Venäjälle, Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Ruplan arvon romahtaminen kuitenkin pysäytti viennin joksikin aikaa lähes kokonaan. Vaikka vientimäärät ovat kuluvan vuoden aikana nousseetkin, ovat vientihinnat huomattavasti vuodentakaisia hintoja alemmat. Vientiä Euroopan unioniin rajoittavat unionin perimät tuontimaksut sekä tiukat laatu- ja hygieniastandardit. Maataloustuotannossa elintarviketeollisuuden vaikeudet näkyivät tuottajahintojen jyrkkänä laskuna. Virossa tuottajahinnat alenivat jopa alle puoleen kriisiä edeltäneestä tasosta. Useimmilla tuotteilla hinnat eivät edelleenkään vastaa tuotannon muuttuvia kustannuksia, minkä seurauksena tuotannosta luopuminen on aiheuttanut ruuhkia ja jopa useiden kuukausien jonoja teurastamoille. 1990-luvun puolivälistä alkaneen vakaamman kehityksen jälkeen Baltian elintarviketuotanto on vuosituhannen vaihtuessa kohtaamassa huomattavan taantuman. Tuloksia esitellään Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen (MTTL) julkaisemassa tutkimuksessa "Baltian maiden maa- ja elintarviketalous". Baltian maiden elintarviketeollisuuden suurimmat ongelmat koko uuden itsenäisyyden ajan ovat olleet huomattava ylikapasiteetti, vanhentunut tuotantotekniikka sekä heikko kannattavuus. Tehokkuutta ja laatua lisääviä investointeja on voitu toteuttaa hitaasti, jos lainkaan. Tilanne on ollut sama myös alkutuotannossa. Nykyinen tilanne tulee entisestään kärjistämään teollisuuden ongelmia. Elintarviketuotannolla on ollut perinteisesti suuri merkitys tällä hetkellä EU-jäsenyyteen valmistautuvien Baltian maiden kansantalouksille. Jäsenyyden aikanaan toteutuessa jalostavan teollisuuden kilpailukyky määrää pitkälle maiden ruokasektorin menestymisen EU:n yhteismarkkinoilla. Eurooppalaisittain edullisesta hintatasosta huolimatta kotitalouksien tuloista Baltiassa 40-50 prosenttia kuluu ruokaan. Ruoan suhteellinen kalleus kannustaa ihmisiä tuottamaan ruokansa itse. Niin kutsutun kotitarvetuotannon osuus useiden kotieläin- ja puutarhatuotteiden osalta on edelleen 30-50 prosenttia. Viennin vaikeuksien ohella ruokasektoria uhkaa myös kotimarkkinoiden polarisoituminen. Heikosti menestyvät maatilat pyrkivät saamaan lisätuloja tuotteittensa suoramyynnistä, jolloin teollisuuden kotimarkkinat kapenevat entisestään.