Tiedollinen ohjaus ja viljelijöiden ympäristöasenteet

Abstract

Viljelijät, jotka ovat saaneet enemmän ympäristötietoa, ovat myös toteuttaneet enemmän ympäristöinvestointeja kuin muut viljelijät. Ympäristötiedon lisääntyminen on myös muuttanut viljelijöiden asenteita myönteisemmiksi ympäristöä kohtaan. Tulokset käyvät ilmi Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdystä tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tiedollisen ohjauksen vaikutusta eri ympäristöasenneryhmissä. Ympäristöinvestointeja, joissa ympäristötiedon vaikutus näkyy, olivat esimerkiksi lanta-analyysit, lohkokohtaisen kirjanpidon yleisyys tiloilla sekä ympäristötukijärjestelmän mukaisen ympäristönhoito-ohjelman teettäminen. Suomessa maatalouden ympäristönsuojelussa on käytetty yleensä tiedollista ohjausta, sillä muiden ohjauskeinojen, eli taloudellisten ja hallinnollisten ohjauskeinojen kuten lannoiteveron, on katsottu vaarantavan maatalouden kannattavuutta. Tiedollista ohjausta ovat Suomessa antaneet lähinnä tuottaja- ja neuvontajärjestöt. Tiedollisen ohjauksen tehokkaimpana muotona nähdään tilakohtainen ympäristöneuvonta, joka alkoi Maaseutukeskusten liiton ja maaseutukeskusten "Yhteinen ympäristömme"-kampanjan yhteydessä vuonna 1991. Mmyo Antti Tammisen tekemässä tutkimuksessa selvitettiin myös viljelijöiden ympäristöasenteita. Tuloksena oli neljä asennetyyppiä: suoran tuen kannattajat, ympäristötietoiset vapaamatkustajat, tehotuottajat ja ympäristöaktiiviset. Viljelijöistä 17 % kuuluu suoran tuen kannattajien ryhmään, 23 % ympäristötietoisiin vapaamatkustajiin, 30 % tehotuottajiin ja 30 % ympäristöaktiivisiin. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna viljelijöiden asenteet olivat tutkimuksen mukaan muuttuneen ympäristölle myönteisemmiksi. Esimerkiksi tehotuottajien ryhmään on aikaisemmissa tutkimuksissa liittynyt voimakas ympäristönäkökohtien vastustaminen. Tässä tutkimuksessa tehotuottajien ryhmä oli ympäristötietoinen ja halukas suojelemaan ympäristöä, mikäli yhteiskunta sitä vaatii. Tehotuottajat olivat myös muita asenneryhmiä aktiivisemmin teettäneet ympäristönhoitosuunnitelmia ennen vuotta 1995. Tutkimusaineistona käytettiin Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen teettämää ennakkoinformoitua puhelinhaastattelua, jossa haastateltiin noin tuhatta viljelijää. Aineisto oli kerätty alkuvuonna 1996 ja tutkimus suoritettiin seuraavan syksyn ja talven aikana. Aineisto jaettiin paljon ja vähän ympäristötietoa saaneisiin siten, että paljon ympäristötietoa saaneiksi katsottiin viljelijät, jotka olivat teettäneet ympäristönhoitosuunnitelman tilalleen ennen vuotta 1995. Tällaisia tiloja oli aineistossa noin 30 %.

Agricultural production has, in most cases, external effects on the natural environment. Agri-environmental control policies are implemented through three different methods, i.e. economic instruments, direct regulation and information policy. Information policy has been the main instrument of agricultural pollution control in the Finnish agricultural policy until 1995. The theoretical part of the study describes the theory of externalities and pollution control instruments, the main emphasis being on the information policy. The empirical analysis showed that there exist three different attitude groups: free-riding farmers, efficiency farmers and environmentally active farmers. According to the results farmers environmental attitudes have changed during the 1990Žs. Farmers take now natural environment into consideration better than earlier. The analysis shows also that information policy has had some influence on different attitude groups. Farmers which have been more informed have done more agri-environmental investments than other farmers.