Annual and seasonal changes in production and composition of grazed clover-grass mixtures in organic farming

Laidunnetussa kenttäkokeessa verrattiin alsikeapilan (Trifoliun hybridum L.), puna-apilan (Trifolium pratense L.) ja valkoapilan (Trifolium repens L.) vaikutusta laitumen tuottoon luonnonmukaisessa tuotannossa. Koe toteutettiin satunnaistettujen lohkojen menetelmänä Itä-Suomessa, Liperissä. Verratut siemenseokset olivat alsikeapila-, puna-apila-, valkoapila-, valko-alsikeapila- ja heinäseos. Kokeessa mitattiin siemenseoksen, vuoden (1996, 1997, 1998) ja laidunkerran (5 laidunkertaa) vaikutusta laidunrehun määrään ennen ja jälkeen laidunnuksen, laidunrehun botaaniseen ja kemialliseen koostumukseen sekä laiduntamisen lopetuskorkeuteen. Lisäksi arvioitiin laidunrehun ruokinnallista arvoa. Siemenseos vaikutti laidunrehun määrään ennen laidunnusta ja laiduntamisen lopetuskorkeuteen, mutta ei laskennallisen syödyn laidunrehun määrään. Molempien valkoapilaa sisältäneiden seosten apilapitoisuus oli muita seoksia suurempi ja lopetuskorkeus matalampi. Valkoapilaseoksen raakavalkuaispitoisuus oli muita seoksia suurempi ja selluloosa- sekä hemiselluloosapitoisuudet muita pienempiä. Siemenseoksen ohella vuosi ja laidunkerta vaikuttivat mitattuihin tekijöihin. Laiduntaminen tulee aina sopeuttaa vallitseviin olosuhteisiin. Luonnonmukaisen laitumen sato oli keskimäärin kohtuullinen ja rehu hyvälaatuista, vaikkakaan ei täysin vastannut korkeatuottoisen lehmän ravinnontarvetta. Valkoapila osoittautui sopivimmaksi laidunpalkokasviksi Itä-Suomessa. Kaikkien apilaseosten apilapitoisuus vaihteli laidunkerroittain ja laski kokeen aikana, mikä vaikutti laidunrehun laatuun.