Viljelijäperheiden monitoimisuus suomalaisilla maatiloilla

Abstract

Viljelijäperheiden monitoimisuus on lisääntymässä. Vaikka maatilojen lukumäärä vähenee, monitoimisten tilojen suhteellinen osuus kaikista tiloista näyttää kasvavan. Ilmiö kytkeytyy maatilojen rakenteen voimistuvaan polarisaatioon. Ainoastaan osalla maatilayrittäjistä on mahdollisuuksia ja halua kasvattaa tilakokoa. Osalla tiloista joudutaan luopumaan viljelystä tai toimeentulon saamiseksi on etsittävä lisätuloja tilan ulkopuolelta. MMM Asko Peltola on väitöskirjassaan selvittänyt suomalaisten maatilojen muita ansiolähteitä. Perinteisen alkutuotannon ulkopuolelta tuloja saavia maatiloja on tutkimuksessa nimitetty monitoimisiksi. Näihin kuuluu hyvin monenlaisia tiloja: osalle hankitaan sivuansioita perustuotannon tueksi ja osalle viljely on lähinnä vapaa-ajan toimintaa ilman suurta taloudellista merkitystä. Tutkimuksessa on kartoitettu suomalaisten viljelijäperheiden monitoimistumiseen johtavia syitä, mahdollisuuksia muiden ansioiden saantiin sekä maatila-talouden ulkopuolisten tulolähteiden laajuutta ja rakennetta. Lisäksi on selvitetty, miten monitoimisuus on otettu huomioon maamme maatalous- ja maaseutupolitiikassa. Tutkimusaineisto koostuu 940 tilalle tehdystä kyselystä ja siihen liittyvistä muista tilastotiedoista. Monitoimisuutta koskevan määrittelyn perusteella Suomen maatiloista on päätoimisia 44 prosenttia ja monitoimisia 56 prosenttia. Puolella päätoimisista tiloista ei ole lainkaan harkittu lisätulojen hankkimista muualta. Merkittävimpiä rajoitteita muiden ansiotulojen hakemiselle ovat perusmaatalouden töiden määrä ja sitovuus. Muita esteitä ovat koulutuksen tai ammattitaidon puute, huonot mahdollisuudet saada muita töitä tai heikentynyt terveys ja työkyky. Osa viljelijäperheistä ei muista syistä näe tarpeellisena maatilatalouden ulkopuolisten ansiotulojen hankkimista. Muita töitä harkinneiden päätoimisten viljelijöiden keskuudessa vahvimmat motiivit ulkopuolisten tulojen etsintään ovat taloudellisia: muissa töissä sekä palkkataso että eläke- ja sosiaaliturva ovat paremmat. Monitoimisuuteen houkuttelevat myös aiempi koulutus ja työkokemus sekä tarve saada vaihtelua maatilatalouden töihin. Suurimpia esteitä muiden ansioiden hankinnalle ovat vaikeus löytää sopivaa työtä, tilanhoidon mahdollinen vaikeutuminen sekä heikko ammattitaito ja koulutuksen puute. Myös perheen sitovuus, pitkät etäisyydet ja eräissä tapauksissa lainsäädäntö ovat tehneet lisätulojen hakemisen mahdottomaksi. Monitoimisille viljelijöille ja viljelijäperheille tilalta saatavien tulojen vähäisyys on pääsyy muiden ansioiden hankinnalle. Varsinkin peltoalaltaan pienillä tiloilla taloudelliset motiivit painottuvat selvästi. Muita monitoimisuuteen johtavia tekijöitä ovat alkutuotannon yleinen epävarmuus, tilan töiden riittämättömyys ja alkutuotannon heikko palkkataso ja sosiaaliturva. Usein myös koulutus, muusta työstä hankittu kokemus ja vaihtelunhalu vetävät töihin tilan ulkopuolelle. Monitoimiset viljelijät ja viljelijäperheet ovat sitoutuneet vahvasti tilanpitoon ja maalla asumiseen. Vain joka kuudennella monitoimisella tilalla ollaan valmiita luopumaan viljelystä heti, jos muita töitä löytyy riittävästi. Maatilalle jäämistä puoltavat maataloudesta saatava "perusturva", halu säilyttää maaomaisuus, töiden luonnonläheisyys, maaseudun elinympäristö sekä juurten ja perinteiden ylläpito. Suurimmalla osalla monitoimisista tiloista muiden tulojen hankkiminen vaikuttaa hyvin pysyvältä ratkaisulta, johon ollaan myös tyytyväisiä. Monitoimisten tilojen joukosta erottuu viisi erilaista ryhmää. Runsas viidennes tiloista on pysyvästi monitoimisia. Näillä muut tulot ovat välttämättömyys, jotta maatilalla voitaisiin asua. Omasta halustaan monitoimisia viljelijäperheitä on vajaa viidennes; näillä ulkopuolisiin ansioihin ajavat lähinnä muut kuin taloudelliset syyt. Maalle sitoutuneiden ryhmässä korostuvat maatilaan liittyvät ei-taloudelliset arvot. Heitä on neljännes kaikista monitoimisista. Tilaansa sitoutumattomia on joka seitsemäs ja lopettamisvalmiita yli viidennes. Näissä kahdessa ryhmässä tulevaisuudennäkymät ovat synkimmät ja valmius luopua tilanpidosta suurinta

This study analyses pluriactivity among farm families in Finland. According to the definition used in the study, a farm household or farm family is pluriactive if part of the income of the farmer and/or spouse comes from outside the primary production practiced on the farm. Pluriactivity of farm families is on the increase. While the number of farms is falling rapidly, the proportional share of pluriactive farms is likely to grow. The objective of the study is to find out the reasons for the increase in the pluriactivity of farm families in Finland, examine the opportunities for pluriactivity on Finnish farms and compile data on the extent and structure of off-farm income sources as well as the different aspects of pluriactivity. Pluriactivity of farms is examined from the perspective of both the farm family and society based on the research traditions of economics and sociology. In the Finnish agricultural policy pluriactivity of farm families has largely been considered to cover on-farm activities only and the emphasis has been on full-time farming. In rural policy pluriactivity has played a more significant role. At the EU level, agricultural policy is also primarily directed at full-time farms, even if the significance of pluriactivity in promoting multi-functional European agriculture is more generally recognized. Empirical data of the study collected from 940 farms and other statistical sources are mainly analyzed by cross-tabulation, related statistical tests and different multi-variate analysis methods. The farms included in the data are divided into two groups: 44% of the them are classified as full-time farms and 56% as pluriactive farms. On about half of the full-time farms the entrepreneurs have never considered the acquisition of additional off-farm income. For the full-time farmers and spouses who have considered other employment the strongest motives for the search for additional income are economic reasons, higher wage level outside the farm and better pensions and social security. The most important factors influencing the willingness for additional sources of livelihood are the farm size, previous training or work experience and the need for variety from the farm work. The main obstacle to pluriactivity is the difficulty in finding suitable employment. It is also feared that farming might suffer from off-farm employment. For pluriactive farms, the main reason for the search for additional earnings is the too low income from farm activities. Other factors leading to pluriactivity are the general uncertainty of primary production, better wages and social security in off-farm employment as well as the fact that there is not enough work on the farm. Despite the income from other sources, not very many farms express any desire to give up the farm. The main reason for the continuation of farming is the significance of the income from agriculture and forestry in terms of the total livelihood of the farm family. Other important motives for staying on the farm are the value of land property, variety and closeness to nature, the possibility to produce one s own food, good environment for the children to grow up as well as conservation of one s roots and traditions. Pluriactive farm families are in general quite satisfied with the strategy they had chosen. On nine out of ten farms off-farm employment is considered a good or quite good solution.The faith in the improvement of the economic situation of the farm family is stronger on pluriactive farms than on full-time farms. Four farmers out of five estimate that the share of off-farm income in the total livelihood will grow, and only one out of ten farmers regard pluriactivity as a negative phenomenon. The study includes a summary in English.