Mehiläistarhauksen tila Pohjois-Suomessa 1998

Abstract

Pohjoissuomalaisen mehiläistarhauksen kehittämistarvetta selvitettiin tarhaajille suunnatulla postikyselyllä. Vastauksia saatiin 244 tarhaajalta, jotka tarhasivat yhteensä 3071 mehiläisyhteiskuntaa vuosina 1996-1998. Mehiläiset talvehtivat hyvin ja keräsivät Pohjois-Suomessa hyvän sadon, keskimäärin 38 kg pesää kohden. Hoitajan osuus talveutuksessa oli tärkeä: pesän kosteus ja nälkäkuolemat olivat emohäiriöiden jälkeen yleisimmät talvitappioiden aiheuttajat. Pesien ilmanvaihtoa heikentävillä ratkaisuilla (umpinainen pohja, pesän suojuspaperit, pieni lentoaukko) oli yhteys lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Talvitappiot kasvoivat, jos tarhaaja oli käyttänyt talviruoaksi laimeaa talviruokaa tai jos pesiin oli jätetty syksyllä runsaasti hunajaa. Myös pienellä pesämäärällä oli yhteys lisääntyneisiin talvitappioihin. Pesiä olikin tyypillisesti vain kolme tarhaajaa kohden. Eri mehiläisrotujen tai kalustotyyppien välillä ei todettu hunajasadossa selviä eroja. Yksi- ja kaksiosastoisina talveutettujen pesien välillä ei ollut eroja sato- tai talvehtimistuloksissa. Jaokepesissä ja tuotantokunnissa talvehtiminen onnistui yhtä hyvin, mutta toisaalta tuotantokunnista laskettuna keskisato suureni sen mukaan, mitä enemmän tarhaaja oli tehnyt kesällä jaokkeita. Kiihotusruokinnan tai talviruokakakkujen avaamisen ei havaittu lisäävän satoa. Kyselyn yhteydessä tutkittiin alueelta kerättyjä mehiläisnäytteitä, joista ei löytynyt sisuspunkkia, mutta useiden kuntien alueelta löydettiin uusia varroaesiintymiä. Nosematasot olivat yleensä pieniä, 72 %:ssa näytteitä nosemaa ei todettu, mutta 15 % näytteistä nosemataso ylitti 5 milj. kpl/mehiläinen. Arvion mukaan Pohjois-Suomessa hunajantuotannon määrä olisi mahdollista jopa kymmenkertaistaa. Alueelta keräämättä jääneen hunajasadon arvo oli kyselyvuonna yli 50 miljoonaa markkaa.

The present state of beekeeping in northern Finland and needs for its further development were assessed by a postal inquiry sent to beekeepers. The questionnaire was returned by 244 beekeepers operating 3071 bee colonies in 1996-1998. The most popular hive type used in the area is Langstroth, and the most common bee races are carniolan (44%) and italian (41%). The colonies wintered well and produced an average honey yield of 38 kg. The most common causes of winter losses besides queen failures were moisture problems and lack of food caused by faults in beekeeping practice. The weakening of ventilation in the hive (solid bottom, wrappings, small entrance), feeding sugar in too diluted a solution, or leaving too much honey in colonies in autumn increased winter losses, as did the low numbers of colonies operated by a beekeeper. The median number of bee colonies was only three and the average only eight colonies per beekeeper. No significant differences in honey yield were observed between different races or hive types. Wintering bees in one or two hive bodies influenced neither honey yield nor winter losses. Wintering results did not differ between colonies made up in the previous summer or earlier. On the other hand, the yield per wintered colonies correlated positively with the number of making nuclei made up in summer. Supplementary feeding in spring or opening the wax cappings of combs did not have a beneficial effect on honey yield. In conjunction with the questionnare, about 150 bee samples were analysed for nosema, tracheal and varroa mites. Tracheal mites were not found, but varroa mites were detected for the first time in the area. Nosema levels were generally low, no infestations being detected in 72% of the samples. Spore counts exceeding 5 million/bee were recorded on 15% of samples. It has been estimated that honey production could be increased 10-fold in the area. The value of this unused natural resource exceeds FIM 50 million/year.