Hanhipellot ihmisten ja hanhien välisen ristiriidan lievittäjänä

Abstract

Muuttomatkallaan Suomessa pysähtyvien valkoposkihanhien maataloudelle aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat lisääntyneet merkittävästi. Hanhipeltokonseptia on esitetty keinoksi hallita ja vähentää hanhien aiheuttamia maatalousvahinkoja, koska sen oletetaan vähentävän hanhien turhaa lentelyä ja satovahinkojen leviämistä. Hanhipelto koostuu hanhille rauhoitetusta ruokailualueesta, ja karkotusalueesta, jossa hanhia karkotetaan, ja harjoitetaan normaalia viljelytoimintaa. Tutkimme tässä hankkeessa hanhipeltokonseptin toimintaa, sidosryhmien hyväksyntää, haitankärsijöiden kokemuksia, ja ekologisia, yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi tutkimme eri karkotusmenetelmien tehokkuutta, hanhien habitaatinvalintaa ja vahinkoriskiin vaikuttavia tekijöitä. Haastatteluiden ja kyselyiden perusteella voidaan todeta, että valkoposkihanhet ovat taloudellisten vahinkojen ohella lisänneet maanviljelijöiden stressiä, ja työmäärää. Valkoposkihanhien nykyinen suojelumalli ja metsästyskielto koetaan epäoikeudenmukaisena ja outona. Suurin osa maanviljelijöistä ja kansalaisista kannattaa metsästämisen ja ravinnoksi hyödyntämisen sallimista. Maanviljelijöiden suhtautuminen hanhipeltoihin on muuttunut jonkin verran suopeammaksi, mutta osa kokee ravinnon tuottamisen hanhille ongelmalliseksi. Tuloksiemme mukaan hanhipeltokonsepti toimi odotetun kaltaisesti. Hanhipelloilla laidunnus oli voimakasta ja hanhet viettivät niillä enemmän aikaa kuin mitä niiden saatavuuden perusteella voidaan olettaa. Karkotuspelloilla koordinoitu ja systemaattinen karkottaminen vähensi merkitsevästi hanhien laidunnusta. Karkotusmenetelmistä paukkupatruuna ja kuolettavasti ampumalla karkottaminen ovat yhtä tehokkaita. Joskus kuolettava karkotus voi lisätä karkotevaikutusta. Käytetyt karkotusmenetelmät, mukaan lukien paukkupatruuna, eivät vaikuttaneet töyhtöhyypän ja kuovin pesimismenestykseen. Sen sijaan hanhien lukumäärällä havaittiin olevan negatiivinen vaikutus töyhtöhyypän pesinnän onnistumiseen ja poikasten lukumäärään. Hanhi- ja karkotuspellot kannattaa sijoittaa lähelle toisiaan, sillä karkotus lähellä hanhipeltoa lisää hanhipellon haluttua toimivuutta. Lisäksi hanhi- ja karkotuspeltokonaisuudet kannattaa pitää mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinä. Sijoittelussa kannattaa ottaa huomioon, että hanhi- ja karkotuspeltojen läheisyys lisäävät satovahingon odotusarvoa myös muilla pelloilla. Karkotuksella pystytään vähentämään satotappioita, mutta tässä pilottikoeasetelmassa se ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Lisää tutkimuksia tarvitaan laajassa mittakaavassa toteutetun hanhipeltokonseptin kustannustehokkuudesta. Valkoposkihanhen nykyisen suojelustatuksen reunaehdoilla lajin aiheuttamia maatalousvahinkoja voidaan hanhipeltokonseptilla hallita, mutta ei merkittävästi vähentää. Karkottamisen avulla pystytään kuitenkin tehokkaasti suojelemaan arvokkaimpia ja herkimpiä satoja, ja ohjaamaan hanhia sallituille hanhipelloille.