Leisure and farmers' welfare in changing conditions

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan työ-vapaa-aika -valintaa maataloudessa ja arvioidaan hyvinvointivaikutuksia siirryttäessä valtiojohtoisesta tuetusta järjestelmästä kohti markkinamekanismia. Lomituspalveluiden avulla järjestetty vapaa-aika on tärkeä viljelijöiden hyvinvoinnin osatekijä, mutta työ-vapaa-aika -valinta vaikuttaa myös tilan taloudelliseen tulokseen. Taloudellisten ja demografisten tekijöiden lisäksi artikkelissa tarkastellaan maataloustuotannon biologista sidonnaisuutta ja jatkuvuutta sekä riskiä ja epävarmuutta, jotka vaikuttavat viljelijöiden ajankäyttöön. Lomituspalveluiden kysynnän kehittymistä selitetään maatalouden rakennemuutoksella. Suomessa lomituspalveluiden organisointi on keskitetympää kuin muissa Pohjoismaissa tai Euroopan yhteisössä. Hyvinvointitaloustieteellisellä laskelmalla arvioidaan vaikutuksia, mikäli lomituspalveluiden valtiontuki poistettaisiin Suomessa ja järjestelmä toimisi vapaasti markkinoilla. Laskelman mukaan suorat valtion säästöt olisivat riittäviä kompensoimaan viljelijöiden hyvinvoinnin menetyksiä. Vapaasti toimivat markkinat toisivat taloudellista tehokkuutta ja joustavuutta. Jonkinasteista valtion tukea muuttuvassa olosuhteissa saatetaan kuitenkin tarvita, jotta palvelut kehittyisivät ja palvelisivat tukijärjestelmänä, joka on luonteeltaan sosiaalinen ja kilpailua vääristämätön.

This paper examines the background for leisure-labour decisions in agriculture and evaluates welfare effects of a shift in farmers` relief services from a state-Ied subsidised system to a market mechanism. Leisure provided by relief services in agriculture contributes to well-being, but the leisure-labour choice also influences the revenue. Besides conventional economic and demographic factors, we emphasize the importance of special biological bindings and continuity, as well as risk and uncertainty affecting farmers' time allocation in agricultural production. We consider structural development as an aggregate factor to explain the demand for farmers' relief services. In Finland the organisation of the services is more centralized than in the other Nordic countries or the European Union. If government subsidies for relief services were removed and a market mechanism with free price formation adopted, direct government savings would be more than enough to compensate for substantial losses to farmers. Moreover, market forces could produce economic efficiency and local flexibility of a higher degree. State subsidization may still be needed to some extent in changing conditions in order to enable the relief services to develop and serve as a support system of a social, de-coupled, and less distorting nature.